Varaa aika
Ei yhtään osumaa.
Kirjoittaja: Anne Immonen, Yksilöpsykoterapeutti (KELA) [Varaa aika Annelle hänen kalenteristaan]
Janne istuu tuttujen seurassa, mutta tarkkailee itseään koko tapaamisen ajan: ”Miltä minä vaikutan muiden mielestä?” ”Sanoinko jotakin typerää?” ”Huomaakohan muut, että olen hermostunut ja epävarma?” Tarkkailu tekee sosiaalisista tilanteista Jannelle raskaita. Kotiin palattuaan hän on uupunut ja tuntee pettymystä sekä epäonnistumista. Hänelle yksinäisyys ei ole sosiaalisten suhteiden puuttumista. Se on tunnetta siitä, ettei pääse jakamaan syvimpiä tuntemuksia kenenkään kanssa.
Jännittäminen on normaalia ja tuttua lähes kaikille ihmisille. Joka kuudes - kymmenes suomalainen on kokenut voimakasta sosiaalista jännittämistä jossakin elämänsä vaiheessa. Sosiaalinen jännittäminen voi olla ennakoivaa, itse tilanteessa tapahtuvaa tai tilanteen jälkeen oman toiminnan ankaraa arviointia. Joskus sosiaalinen jännittäminen aktivoituu stressaavissa elämäntilanteissa, vaikka ei aikaisemmin olisikaan jännittänyt vuorovaikutustilanteita. Ihminen voi olla samaan aikaan ulospäin suuntautunut, työskennellä sosiaalisessa ammatissa, toimia sietoalueellaan työroolissaan sosiaalisissa tilanteissa ja kokea voimakasta sisäistä jännitystä muiden seurassa vapaa-ajallaan.
Sosiaalinen jännittäminen ei ole ujoutta tai rajattua sosiaalista vuorovaikutusta vaan kokemuksellista dynamiikkaa. Sen seurauksena ihminen voi alkaa etääntyä itsestään ja toisista ihmisistä välttääkseen epämiellyttäviä tunteita ja kokemuksia. Näin toimiessaan katkaisee omaa sisäistä ja ulkoista kontaktiaan. Sosiaalinen jännittäminen voi muokata tapaamme olla kontaktissa muiden kanssa niin, että yhteys muihin alkaa tuntua vaikealta tai uhkaavalta.
Jännittäminen ei automaattisesti johda yksinäisyyden kokemiseen, mutta monet yksinäisyyttä kokevat kertovat, että jännittäminen on pitkittänyt heidän yksinäisyyttään. Elämää haittaavaksi sosiaalinen jännittäminen muuttuu silloin, kun se alkaa vaikuttaa elämään niin, että jättäytyy pois muiden seurasta tai itseä kiinnostavista tilanteista. Silloin elämä alkaa kaventua. Sosiaalisten tilanteiden vähentyessä myös sosiaalisten suhteiden määrä vähenee ja vuorovaikutus muiden kanssa ohenee. Nämä muutokset ymmärrettävästi aiheuttavat tai lisäävät yksinäisyyttä.
Jännittäminen kertoo, että tilanne tai paikalla olevat ihmiset ovat tärkeitä. Kiusaamiskokemukset, ankara ja nolaava kasvatustyyli tai muiden negatiivisen arvioinnin kohteeksi joutuminen saattavat käynnistää sosiaalisten tilanteiden jännittämistä varsinkin silloin, jos negatiivisia kokemuksia ei ole ollut mahdollista käsitellä riittävällä tavalla.
Kasvuumme kuuluu itsemme peilaaminen muiden kautta. Ulkopuolelle suljetuksi joutumisen kokemukset ja häpeä saattavat synnyttää elämän kokemusten myötä syntyneitä sisäistyksiä itsestä, jotka jäävät elämään taustalle ja vaikeuttavat aktivoituessaan sosiaalista vuorovaikutusta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi erilaiset keholliset reaktiot sekä sisäistykset kuten: ”Muiden mielestä en ole kiinnostava”, “Muut eivät halua olla seurassani”, “Olen liian erilainen kuin muut”, “Minusta ei pidetä” tai “Ihmissuhteet eivät ole minua varten.”
Kaisa kasvoi tavallisessa kodissa vanhempiensa kanssa. Heillä ei käynyt juurikaan vieraita, naapureiden kanssa vaihdettiin pari nyökkäystä pihalla. Perheen ulkopuoliset kontaktit rajoittuivat lähisukulaisiin, eikä Kaisa kuullut vanhempiensa kertovan ystävyyssuhteistaan. Koti oli rauhallinen ja hiljainen. Jo lapsena Kaisa oppi tulkitsemaan sosiaalisia tilanteita kehon ja eleiden kautta, vaikka ei tehnyt sitä tietoisesti. Kun Kaisa toi koulukavereitaan kotiin leikkimään, äidin keho jännittyi ja isä vetäytyi omiin oloihinsa.
Kaisa oppi, että ulkopuolisessa maailmassa on jotakin arvaamatonta ja turvallisuus löytyy tutuista ihmisistä. Kun Kaisa muutti opiskelupaikkakunnalleen hän huomasi, että hänen sisällään oli jokin näkymätön jarru. Vaikka hän halusi tutustua uusiin ihmisiin, kohtaaminen muiden kanssa tuntui vaikealta, ikään kuin hän olisi joutunut puhumaan uutta kieltä, jota ei ollut koskaan kunnolla oppinut. Hän huomasi jännittävänsä tilanteita, jotka olivat muille arkisia. Kaisa odotti, että muut lähestyisivät häntä ja tekisivät keskustelualoitteita hänen kanssaan. Kuitenkin kun näin tapahtui, hänen rintaansa alkoi puristaa ja olo muuttui jäykän jännittyneeksi.
Kasvuympäristöstä saadut sosiaalisen vuorovaikutuksenmallit vaikuttavat meihin vahvasti. Mikäli lapsuuden huolenpitäjien sosiaalinen vuorovaikutus muiden kanssa on ollut vähäistä tai välttelevää, voi aikuisena kokea sosiaalisen kanssakäymisen muiden kanssa jännitteisenä. Tämä voi selittää tutkimuksissa näkyvää yksinäisyyden kokemusten jatkumista eri sukupolvien ketjussa. Kasvuympäristöstä meille välittyneet mallit eivät kuitenkaan ole kohtaloitamme. Meillä on mahdollisuus etsiä omaa aikuista tapaamme elää sosiaalisissa suhteissa
Yksinäisyyden kokemukseen voi liittyä kokemus siitä, että todellinen sisäinen maailma ei tule jaetuksi muiden kanssa eikä siksi myöskään tule kohdatuksi omana itsenään. Kukaan ei voi oppia tuntemaan toista, jos se, kuka aidosti on, on multa piilossa. Yhteyden nälkä ja pelko samaan aikaan aiheuttavat sisäistä ristiriitaa. Jännittäminen ei poista tarvetta tulla nähdyksi, se tekee kokemuksesta sisäisesti ristiriitaisen. Ihminen kaipaa yhteyttä, mutta kokee sen samaan aikaan vaarallisena. Kun kontakti jää toistuvasti pinnalliseksi tai vältetyksi, yksinäisyys voi alkaa tuntua identiteetiltä eikä olosuhteelta.
Jos suojaa itseään epämukavuudelta ja peloilta jättäytymällä pois sosiaalisista tilanteista tai lopettamalla yhteydenpidon, voi kokea hetkellisen helpotuksen tunteen. Helpotus tuntuu jännitystä tai ahdistusta miellyttävämmältä, siksi alkaa käyttää sitä keinona helpottaa epämukavuutta seuraavallakin kerralla. Toistuessaan tämä johtaa kuitenkin syvenevään yksinäisyyden kokemukseen ja sosiaaliseen kipuun, vaikka tarkoituksena olikin alun perin helpottaa oloa.
Jännittäessään ihmisen huomio suuntautuu oman itsen sisäiseen arviointiin ja tarkkailuun. Tarkkailu voi kohdistua myös muihin ja itseen samaan aikaan. Tarkkailemme muiden eleitä, ilmeitä, sanoja ja äänenpainoja merkkeinä siitä, hyväksyvätkö muut minut vai pitäisikö minun olla jotenkin toisin. Spontaanius ja leikkisyys alkavat usein tällöin vähentyä, ja yhteyden kokeminen muihin vaikeutua. Kun tarkkailu vie suuren osan huomiosta ja energiasta, on toisen ihmisen kohtaamiseen vain vähän voimia ja tilaa. Silloin sosiaaliset tilanteet muuttuvat kuormittaviksi ja työläiksi.
Yksinäisyyden kokemukseen voi usein liittyä kokemus siitä, ettei oikein itsekään tunne tai ymmärrä itseään. Tämä kokemus on tärkeä sisäinen kannustin lähteä tutustumaan siihen, mitä itsessä tapahtuu ja millainen olen. Kysymykset, kuten: “Mistä pidän?”, “Mikä on minulle tärkeää?”, “Mitä kaipaan ja tarvitsen?”, ovat tärkeitä lähtökohtia omaan itseen tutustumisessa.
On tärkeä lähteä toisen tai toisten tukemana tutkimaan sitä mitä kaikkea annettavaa minulla on muille ja millaisia tapoja minulla on olla yhteydessä itseäni ympäröivän maailman kanssa, miten nämä palvelevat toiveitani yhteydestä toisiin, sekä sitä millaisena itseni näen ja koen. Voiko olla, ettei tämä enää vastakaan oikeaa todellisuutta.
Psykoterapiassa voidaan tutkia yhdessä terapeutin kanssa sitä, mitä kaikkea itsessä aktivoituu silloin, kun jännittää sosiaalisessa tilanteessa. Gestalt- terapiassa tutkitaan eritoten sitä, miten ihminen on kontaktissa itsensä ja ympäristönsä kanssa.
Millainen on kehollinen kokemukseni? Mitä tapahtuu mielessäni? Aktivoituuko jännittäessäni aiemmin tapahtunut kokemus tai muisto? Liittyykö kokemukseen itsestä tai muista jokin sisäistys, joka ohjaa sitä, miten tilanteen kokee tai siihen reagoi nyt?
Gestalt -terapiassa pyritään tunnistamaan sisäistettyjä mallejamme ja työskennellään joustavuuden lisäämiseksi tilanteissa, joissa toimintatavat ovat muodostuneet kaavamaisiksi ja aiheuttavat haittaa tai kärsimystä. Yhdessä terapeutin kanssa eläydytään omaan kokemukseen. Eläytymisen ja tilanteen tutkimisen kautta tietoisuus siitä, mitä tilanteessa tapahtuu, mitä koen, mitä vältän, mitä suojelen ja mitä tarvitsen, lisääntyy ja syvenee yli pelkän järjellisen ymmärrykseen.
Kaisalla sosiaaliseen jännittämiseen liittyvä kehollinen kokemus oli tiedostamatonta vartalonjännittymistä, hengityksen pidättämistä tai pinnallista hengittämistä, joka lisäsi voimakasta kehollista epämukavuuden kokemusta. Hän vältteli katsomasta muita, mikä jätti hänen mielikuvitukselleen tilaa tuottaa negatiivisia ajatuksia siitä, miten muut ihmiset olivat suhteessa häneen. Tämä vahvisti Kaisan jännitystä ja ruokki häpeää. Kaisa koki, ettei halua kaivata ja tarvita muita ja olla siten haavoittuva.
Gestalt- terapiassa oma sisäinen matka ei ole itsensä negatiivisen tarkkailun vahvistumista, vaan tutustumista omaan rikkaaseen kokemusmaailmaan ja itsensä lempeää hyväksymistä erilaisine piirteineen. Samalla vahvistamme kykyä etsiä ja löytyy kontaktia muiden kanssa. Tälle matkalle on lupa tarvita turvallista toista ihmistä, joka toimii hyväksyvänä peilinä ja kannustajana kohti torjuttuja kokemuksia ja tunteita.
Kun tutustuu turvallisesti toisen kanssa omaan vaikealta tuntuvaan kokemukseensa voi ystävystyä kokemuksensa kanssa sen sijaan, että välttelisi sitä. Kun itsessä tapahtuvat asiat eivät enää johda pakenemiseen, pelko menettää pelottavuuttaan, ja tilalle voi alkaa tulla vapautta. Tämä mahdollistaa oman potentiaalin käyttöönoton myös silloin, kun jännitys jälleen nostaa päätään.
Janne alkoi huomata tapaansa olla jännittynyt, vaikka ympärillä ei ollut ketään.
Hän tiedosti, että jännitys oli muuttunut hänen tavakseen olla maailmassa. Se ei ollut enää vain reaktio tilanteisiin, vaan osa hänen tapaansa olla olemassa. Voisiko hän olla itsensä kanssa lempeämmin. Jospa yksinäisyys ei ollutkaan pysyvä tila, vaan seurausta siitä, miten hän oli pitkään suojannut itseään.
Kun omaa sisäistä kokemusta jakaa terapiassa turvallisen tuntuisen toisen ihmisen kanssa, alkaa kokemuksen yksinäisyys rakoilla. Tällöin alkaa syntyä mahdollisuus uuteen tapaan olla yhteydessä muihin. Sosiaalisesta jännittämisestä, kuten yksinäisyyden kokemuksestakin on lupa kertoa terapiassa itselleen sopivalla tavalla, ajan myötä siitä kertominen voi alkaa tuntua mahdolliselta myös terapian ulkopuolella. Kun yksin koettu tulee jaetuksi, alkaa sisäinen salaisuus, häpeä ja yksinäisyys tämän ympärillä, murentua. Ovi mahdollisuudelle kohdata toisia aiempaa aidompana omana itsenään lisääntyy.
Eräissä opiskelijabileissä Kaisa seisoi sivummalla ja huomasi, miten tuttu jännitys nousi pintaan. Tällä kertaa hän pysähtyi, pisti kokemuksensa merkille ilman että yritti estää sitä. Hän muisti, että jännitys ei ollut hänen vikansa, se oli seurausta siitä, miten hän oli oppinut reagoimaan. Hän kertoi keskustelukumppanille, että tuntuu hiukan jännittävältä olla täällä. Nuo teot eivät poistaneet jännitystä kokonaan, mutta tekivät siitä siedettävämmän ja vähemmän häpeällisen. Hänelle oli helpompaa olla läsnä keskustelussa ja kokea yhteyttä toisen kanssa.
Kirjoittaja: Anne Immonen, Yksilöpsykoterapeutti (KELA) [Varaa aika Annelle hänen kalenteristaan]
Anne on työskennellyt pitkään yksinäisyyttä kokevien ihmisten tukena. Hän on myös tutkinut aihetta tarkemmin psykoterapeuttiopinnoissaan. Anne on asiantunteva ja luotettava ammattilainen, jonka kanssa terapeuttisesti työskennellen yksinäisyyden kipeä kokemus alkaa hellittää.
"Terapiassa minulle on tärkeää kohdata sinut arvostavasti ja kunnioittavasti, yksilönä, jolla on oma ainutlaatuinen elämänhistoriasi ja kokemusmaailmasi. Läsnäolon tapani on dialoginen. Kuuntelen, tuon kysymyksiäni yhteiseen tarkasteluun ja olen kiinnostunut ymmärtämään lisää. Olen työskennellyt pitkään nuorten ja aikuisten kanssa erilaisissa elämänkriiseissä, surussa ja mielen hyvinvoinnin haasteissa. Viime vuosina olen syventynyt erityisesti yksinäisyyden kokemuksiin sekä työelämässä että sen ulkopuolella, sekä siihen, miten yhteyden puute muihin vaikuttaa ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Työskentelen kunnioittavasti eri elämänkatsomusten ja uskontojen parissa, ja eettinen ymmärrys on olennainen osa työtäni."
Mielipalvelut toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa, Vantaalla sekä etäyhteyksin ympäri Suomen. Klikkaa alta:
Kurssin seitsemässä osassa käymme läpi sitä miten ja miksi masennus syntyy, miten se meissä ja meihin vaikuttaa, sekä, toki ennen kaikkea, miten voimme ennaltaehkäistä ja helpottaa masentunutta mieltä.
