Kirjoittaja: Laura Nenonen, Psykologi
Pelko ja jännitys ovat luonnollinen osa ihmisen tunnevalikoimaa. Me kaikki tunnemme väistämättä näitä tunteita elämämme aikana. On tilanteita, joissa pelkääminen tai varuillaan oleminen on erittäin hyödyllistä ja voi esimerkiksi estää loukkaantumasta tai säästää hengen. Moni kuitenkin kärsii sellaisesta pelosta, jännityksestä tai ahdistuksesta, joka ei enää palvele tarkoitustaan. Se voi ilmetä tarpeettoman voimakkaana reaktiona arkielämän tilanteisiin ja syödä voimavaroja sekä rajoittaa elämää monella tavalla. Esimerkiksi sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä jännitys voi hankaloittaa etenemistä uralla tai vaikeuttaa ihmissuhteiden muodostamista tai lentopelko estää matkustamasta. Tässä artikkelissa vastataan seuraaviin kysymyksiin:
Kun havaitsemme jotain uhkaavaa, mantelitumakkeet aivoissamme aktivoituvat. Mantelitumakkeet ovat nimensä mukaisesti mantelin kokoisia hermokimppuja. Niiden aktivoituminen käynnistää pakene tai taistele-reaktion, ja elimistöön alkaa erittymään stressihormonia. Mantelitumake sijaitsee aivojen keskiosassa limbisessä järjestelmässä. Limbisen järjestelmän osilla on keskeinen rooli mm. tunteiden ja mielihalujen säätelyssä sekä oppimisen ja muistin toiminnassa. Nämä aivojen osat ovat evolutiivisesti hyvin vanhoja. Niillä on ollut tärkeä merkitys sen varmistamisessa, että esi-isämme jäävät henkiin. Mantelitumakkeet aktivoituvat, kun havaitsemme jotain, jonka aivomme tulkitsevat uhaksi, oli se sitten vaikkapa pusikossa hiippaileva petoeläin tai aggressiivisesti örisevä laumatoveri, joka saattaa käyttäytyä väkivaltaisesti.
Toisinaan nämä aivojen sinänsä hyödylliset reaktiot aktivoituvat silloinkin, kun tilanne ei olekaan oikeasti uhkaava. Pusikon peto paljastuukin naapurin koiraksi. Huokaat helpotuksesta – paitsi jos pelkäät koiria. Yksittäiset säikähdykset eivät tietenkään ole vaaraksi. Ongelma muodostuu silloin, kun olemme jatkuvasti jännittyneessä tilassa tai reaktio on niin suhteettoman voimakas suhteessa sen aiheuttajaan, että se hankaloittaa elämää. Jos stressitila jää päälle, olemme ikään kuin jatkuvassa hälytystilassa. Tällöin elimistössämme erittyy stressihormonia ja olemme jatkuvasti valmiina taistelemaan, pakenemaan tai jähmettymään. Pelko alkaa rajoittaa elämää, kun se johtaa pelottavien tilanteiden tai asioiden välttämiseen. Välttäminen tuo lyhytaikaisen helpotuksen, mutta ei poista alkuperäistä ongelmaa. Pitkittyessään se voi johtaa ongelmien kasautumiseen.
Kyselyitä ja itsearviointitestejä liittyen jännitykseen, pelkoihin ja ahdistukseen:
Moni toivoo, että pelko voitaisiin poistaa kokonaan. Teoriassa tämä olisi mahdollista kirurgisella operaatiolla aivoihin. Se aiheuttaisi kuitenkin ikäviä sivuvaikutuksia. Harvinaislaatuisessa tapausesimerkissä naiselle, jonka molemmat mantelitumakkeet olivat vaurioituneet, tehtiin kattavasti tutkimuksia. Nainen ei tuntenut pelkoa juuri lainkaan. Sen seurauksena hän oli joutunut elämässään toistuvasti hengenvaarallisiin tilanteisiin. Vaurio mantelitumakkeissa vaikutti myös sosiaaliseen havaitsemiseen: potilas ei tunnistanut pelkoa toisten kasvoilta ja hän tuli epätavallisen lähelle muita ihmisiä. Pelon poistaminen ei ole siis ole käytännössä mahdollista tai järkevää. Pelon kanssa on kuitenkin mahdollista oppia elämään niin, ettei se enää hallitse elämää.
Pelon ja jännityksen hallitsemisessa auttavat itsetuntemuksen kehittäminen, rauhoittumiskeinojen oppiminen sekä asteittainen jännittäville tilanteille altistuminen. Omien reagointitapojen havainnointi sekä tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen on ensimmäinen askel tunnesäätelyn vahvistamisessa. Voit kiittää kehoasi siitä, että se haluaa pitää sinut turvassa ja pyrkii suojelemaan sinua.
Tunteet eivät tottele käskyjämme, emmekä voi suoraan ohjata niitä ajatuksillamme. Epäsuorasti voimme kuitenkin virittää sekä ajattelun että kehon toimintojen kautta signaaleja, jotka vähentävät stressihormonien erittymistä ja viestivät sitä kautta aivoillemme, ettei meillä ole hätää. Tämän mekanismin kautta voimme esimerkiksi erilaisilla hengitys- ja tietoisuusharjoituksilla vakauttaa tunnetilojamme.
Kun olemme riittävän vakaassa, tietoisessa ja turvallisessa olotilassa, voimme tarkastella ajatuksiamme hieman etäämpää. Usein uhkaaviksi kokemissamme tilanteissa meillä on ajatuksia, jotka pahentavat tilannetta entisestään. Kyseessä voi olla yksi voimakas, toistuva ajatus (esim. ”mitä jos tuo koira puree minua, ja sillä on joku tauti?”) tai sinkoilevien ajatusten tulva (”miksi tuo katsoi minua noin pahasti, nuo varmaan vihaavat minua, näytänköhän ihan tyhmältä?”). Rauhallisessa, tietoisessa tilassa on helpompaa huomata, että ne ovat vain ajatuksia, joiden voimme antaa tulla ja mennä, eikä meidän tarvitse jäädä niihin kiinni.
Turvallisesta olotilasta käsin pelottavia tilanteita voi lähteä pikkuhiljaa harjoittelemaan altistusharjoitusten kautta. Harjoittelu toteutetaan portaittaisesti. Ensimmäiseksi pelkoa tai jännitystä aiheuttavaa tilannetta voidaan harjoitella mielikuvan tasolla, ja siitä edetään tosimaailman tilanteisiin. Altistamishoidoista on runsaasti tutkimusnäyttöä ja altistamisharjoituksia voidaan käyttää esimerkiksi määräkohtaisten pelkojen, esiintymisjännityksen, pakko-oireiden, ahdistus- ja paniikkioireiden sekä sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa.
Toisinaan pelon taustalla on trauma, jonka käsittely on tarpeellista aidon turvan ja vakauden kokemuksen saavuttamiseksi. Pelkojen, jännityksen ja ahdistuksen hallinnan lisäämiseksi voidaan siis yhdistää kaikkia edellä mainittuja keinoja – itsetuntemuksen vahvistamista, vakauttamista, traumatyöskentelyä, ajatustyöskentelyä ja altistusharjoituksia. Mielipalveluiden ammattilaisen kanssa työskentely lähtee aina asiakkaan tilanteen yksilöllisestä jäsentämisestä ja hoito räätälöidään sen mukaan kullekin asiakkaalle parhaiten sopivaksi. Et joudu kohtaamaan pelkoasi yksin, vaan ammattilainen kulkee rinnallasi. Katso seuraavat vapaat tapaamisajat ja varaa aika helposti ajanvarauskalenteristamme.
Kirjoittaja: Laura Nenonen, Psykologi
"Sovellan työssäni psykologin pohjakoulutukseni ohella kokemustani ja täydennyskoulutuksiani mm. hyväksymis- ja omistautumisterapian sekä myötätuntokeskeisen terapian menetelmistä, kognitiivisesta terapiasta, hypnoterapiasta, positiivisesta psykologiasta, neuropsykologiasta, neurokirjosta ja oppimisvaikeuksista. Tutkittu tieto, laadukkaan vuorovaikutuksen vaaliminen ja psykologin ammattietiikka muodostavat työni kivijalan."
Amygladan rooli aivojen pelkokeskuksena – tapaus S.M.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0960982210015083
Mielipalvelut toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa sekä etäyhteyksin ympäri Suomen. Klikkaa alta:
