Varaa aika
Ei yhtään osumaa.
Kirjoittaja: Marja Laakso, Pari- ja Perhepsykoterapeutti (KELA), Toimintaterapeutti, EMDR-terapeutti [Varaa aika Marjalle hänen kalenteristaan]
Kasvatamme aina lapsiamme tuntemattomaan maailmaan, tai ainakin osittain tuntemattomaan. Maailma muuttuu koko ajan ja se, mitä opetamme heille tänään, voi olla huomenna jo vanhentunutta. Eikä kyse ole pelkästä tekniikasta vaan myös muutoksesta arvoissa, ihmisten välisten suhteiden dynamiikassa, perheiden elämässä ja koko yhteiskunnassa. Siitäkin, kuinka olemme läsnä toisillemme.
Kun itse, 1960-luvulla syntyneenä sain kasvaa ja oppia elämää, pidettiin yleensä tärkeänä sitä, että lapsia ei hemmoteltu turhaan, myöskään tunteita ei ollut hyvä ilmaista. Varsinkin vaikeat tunteet piti pitää omana tietonaan. Piti osata käyttäytyä, pärjätä ja olla vahva. Hyväksyvän katseen sai osakseen, jos esimerkiksi törmäyksen jälkeen osasi pitää verta vuotavaa nenää käytännön asiana, ettei tule sotkua. Itku ja parku ei ollut suotavaa, se oli ruman näköistä ja kuuloista. Voi olla, että kokemus tunteiden sallittavuudesta on vaihdellut paljon oman sukupolveni kohdalla. Ihmiset ja perheet ovat olleet hyvin yksilöllisiä kautta aikojen. Eri perheissä on ollut monenlaisia tapoja suhtautua asioihin ja erilaisia tapoja toimia.
Kaikkina aikoina on ollut myös aikuisia, jotka soivat lämpimän halauksen ja myötätuntoisen sanan lapselle, ja ovat muutenkin ymmärtäneet lapsen elämää. Kuitenkin monelle tuona aikana on tullut kokemus siitä, että on oltu kuin aikoinaan kellumaan laskettu markka, jonka arvo riippui suhteesta muihin valuuttoihin. Tarkoitan vertauksella sitä, että lasten arvo tuntui määrittyvän pitkälle sillä kuinka kilttejä, avuliaita ja hyödyllisiä he olivat. Kun tämän kasvatuksen saaneen sukupolven tuli aika hankkia omia lapsia, monet päättivät osoittaa rakkautta ja huolenpitoa aiempaa sukupolvea enemmän. ”Meidän lapsemme saavat kaikkea sitä, mitä emme ehkä saaneet tarpeeksi: syliä, kannustusta ja yhdessä tekemistä”.
Elämä on voinut tuoda monenlaisia haasteita eteen. On voinut olla taloudellisia ja terveydellisiä huolia, vaikeita ihmissuhteita, menetyksiä ja pettymyksiä. Perhe-elämä onkin ollut usein aika monimutkaista. Työelämä ja toimeentulo on vaatinut energiaa ja paneutumista. Siinä ovat lapset kasvaneet, itsenäistyneet ja kohdanneet omat vaikeutensa. Tänä päivänä omaa elämäänsä elävät aikuiset lapsemme kohtaavat yhteiskunnan monet paineet, mahdolliset vaikeudet ihmissuhteissa ja kenties myös terveydellisiä huolia. Monet aikuisen lapsen vanhemmat kohtaavat lapsensa, joka onkin kiitollisuuden sijasta vihainen tai katkera omille vanhemmilleen. Miten silloin voisi hänet kohdata niin ettei riko keskinäistä yhteyttä vielä lisää?
Onko ahdistuksen, psyykkisen huonovointisuuden tai päihteiden ongelmakäytön taustalla aina lapsuudessa koetut haitalliset kokemukset? Elämä on kokonaisuudessaan arvaamatonta ja vaikeasti hallittavissa. Varhaiset turvattomuuden kokemukset ja lapsen tarpeiden toistuva ohittaminen saattavat jättää jäljen, joka vaikuttaa vielä aikuisuudessakin. Näin voi tehdä myös lapsuudessa syntynyt vuorovaikutusmalli, joka on silloisen käsityksen mukaan koettu toimivana, mutta nykyisissä ihmissuhteissa tarvitaankin aivan erilaisia tapoja olla suhteessa läheisiin.
Edellinen sukupolvi ei välttämättä ole onnistunut tunnekasvatuksessa parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi se, että on vahvistettu käsitystä siitä, että pahaa mieltä, tai yleensäkin negatiivisia tunteita ei saa ilmaista, ei ole edistänyt sitä, että kasvava lapsi olisi oppinut tunnistamaan tunteitaan ja ilmaisemaan niitä rakentavasti. Ihmistaimi tarvitsee myös vaikeita kokemuksia, joita elämä tarjoilee, mutta olisi tärkeää, että hän saisi opetella vaikeiden tunteiden sietämistä läheisen aikuisen tuella. Aikuiselle on kuitenkin saattanut tulla hetkiä tai aikakausia ettei hän ole sietänyt edes omia vaikeita tunteitaan, saatikka jaksanut lapsen vaikeita tunteita. Kaikenlaisia hetkiä on mahtunut perheen elämään, niin hyviä, kuin vaikeitakin.
Mitä tarvitaan silloin, kun ristiriidat vaikeuttavat tai estävät eri sukupolvien keskinäistä kanssakäymistä? Kaikkiin tilanteisiin ei varmasti ole oikeita vastauksia. Aikuisen lapsen arvostelu omia vanhempiaan kohtaan ja lapsuusaikaan liittyen tuntuu vaikealta ja joskus epäoikeudenmukaiseltakin. Miten kertoa lapselleen, että monenlaisia aikoja on ollut ja olisi tärkeää kannatella niitä hyviä muistoja?
Aikuisen lapsen vanhemmille haluaisin sanoa: kuunnelkaa häntä, jos vain voitte. Kuuntelu ja läsnäolo mahdollistuu yleensä, jos vuorovaikutus sisältää keskinäistä kunnioitusta. Aikuinen lapsi saattaa kaivata empatiaa ja ymmärrystä. Hänen kokemustensa oikeutukseen ei kannata ottaa kantaa. Kokemus on hyvin subjektiivinen asia. Kun häntä on kuunneltu, parhaimmassa tapauksessa tulee myös vanhempien vuoro kertoa, kuinka he on menneet asiat kokeneet.
Aikuisia lapsia haluaisin kannustaa lisäämään ymmärrystä ja armollisuutta edellistä sukupolvea olevia vanhempiaan kohtaan. Virheitä on tullut tehtyä, mutta yleensä on myös rakastettukin. Edellinen sukupolvi ei aina ole osannut tulla kanssasäätelijäksi ja tunnekielen opettajiksi silloin, kun sitä olisi tarvittu. Edellinen sukupolvi on pyrkinyt ottamaan vastuuta niiden eväiden kanssa, jotka he saivat omilta vanhemmiltaan. Uusi sukupolvi voi toimia myös uusilla tavoilla lähisuhteissaan.
Joskus vastuun ottaminen omasta elämästä vaatii oman rauhan ja tilan ottamista suhteessa omiin vanhempiin. On tärkeää sanoittaa tätä tarvetta, etteivät vanhemmat jää arvailujen kanssa ihmettelemään aikuisen lapsen vetäytymistä kanssakäymisestä. Tärkeää on muistaa, että ketään ei ole lupa kohdella huonosti. Jos tulee purettua pahaa oloa asiattomasti toiseen, on syytä pyytää anteeksi ja pyrkiä tulevaisuudessa toimimaan toisin.
Perheterapia voi auttaa parantamaan aikuisten lasten ja vanhempien välisiä suhteita. Perheterapiassa voidaan tarkastella keskinäisiä suhteita, miettiä vastuun ottamista ja tarvittaessa rajojen vetämistä, jotta eri osapuolten keskinäinen yhteys voisi olla olemassa ja kasvaa. Perheyhteys on yleensä tärkeä voima elämän varrella monissa tilanteissa. Perheterapiassa voidaan käsitellä kokemuksia, ajatuksia ja tunteita käsitellä turvallisesti perhepsykoterapeutin tuella. Tavoitteena on eri osapuolten kokemus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta, ja yhdessä pyritään rakentamaan tapoja, joilla voidaan jatkossa jakaa eri sukupolvien kesken iloja ja suruja aiempaa helpommin.
Joskus voi olla tilanteita, joissa yhteys omaan aikuiseen lapseen on hyvin vaikea tai yhteyttä ei ole lainkaan. Voi olla, että yhteiseen terapiaan lähteminen ei ole mahdollista, vaikka vanhempi saattaa kokea tilanteen hyvin tuskallisena. Usein se, että itse menee puhumaan perheterapeutille, voi kuitenkin keventää oloa. Käynnillä voidaan jäsentää tilannetta ja miettiä, miten vaikeita tunteita voisi helpottaa tai miten voisi jaksaa elää niiden kanssa.
Kirjoittaja: Marja Laakso, Pari- ja Perhepsykoterapeutti (KELA), Toimintaterapeutti, EMDR-terapeutti [Varaa aika Marjalle hänen kalenteristaan]
"Olen pitkään työskennellyt perheiden ja eri-ikäisten asiakkaiden kanssa terveydenhoidossa, kasvatus- ja opetustoimessa, kuntoutusyksiköissä sekä itsenäisenä terapeuttina. Pari- ja perhepsykoterapeuttina olen tavannut ja auttanut eri elämäntilanteissa olevia asiakkaita. Pari- ja perheterapian lisäksi teen myös yksilöllistä terapiatyötä. Vanhemmuuden tukeminen ja lasten mielenterveyden, sekä kehityksen pulmat ovat minulle tulleet monipuolisesti tutuiksi vuosien ja vuosikymmentenkin aikana. Olen muun muassa perehtynyt laajasti neurokirjon haasteisiin, kuten autismikirjon sekä tarkkaavaisuuden haasteisiin."
Mielipalvelut toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa, Vantaalla sekä etäyhteyksin ympäri Suomen. Klikkaa alta:
Kurssin seitsemässä osassa käymme läpi sitä miten ja miksi masennus syntyy, miten se meissä ja meihin vaikuttaa, sekä, toki ennen kaikkea, miten voimme ennaltaehkäistä ja helpottaa masentunutta mieltä.
