Kirjoittaja: Marja Laakso, perhe- ja paripsykoterapeutti, toimintaterapeutti
Millainen on perheen tarina, jossa kasvaa lapsi, joka ei ole ”neurotyypillinen” eli on neurokirjolla? On mahdollista, että perhe saa sopivasti tukea tarvittaessa, ja vanhemmat jännittyneinä seuraavat, kuinka heidän persoonallinen ja omin takeinen lapsensa kasvaa, kehittyy ja antaa oman kiinnostavan panoksensa perheen elämään. Yhtä monta perhetarinaa, kuin on perhettäkin.
Terapeuttina kohtaan jaksamisen kanssa ponnistelevia perheitä usein. Silloin, kun lapsella on neuropsykiatrisia haasteita, kohtaa hänen vanhempansa usein tavalliseen elämään kuuluvat haasteet muita vahvempina. Päiväkodista tai koulusta voi tulla palautetta, joka saa vanhemmat huolestumaan. Ehkä lapselle suositellaan ryhmää tai luokkaa, jossa hän voi saada aiempaa enemmän tukea, toisinaan lyhennetään koulupäivää tai tehdään hyvin paljon perheen arkea muuttavia järjestelyjä. Voi myös olla, että lapsen ystäväpiiri on hyvin vähäinen tai hänellä ei ole ikätoveriseuraa lainkaan. Kaikkihan eivät edes kaipaa ikätovereita. Kuitenkin silloin, kun lapsi kokee, että hänen elämästään puuttuu ystäviä, eikä niitä toiveista tai yrityksistä huolimatta tule, niin vanhemmatkin kokevat usein suurta surua lapsen puolesta ja ovat huolissaan.
Tiesitkö, että meillä on olemassa ryhmä nepsy-lasten vanhemmille. Ryhmässä saa vertaistukea ohjaajilta ja muilta vanhemmilta Lue lisää ryhmästä täältä: Voimavaroja vaativaan vanhemmuuteen - Ryhmä vanhemmille, joiden lapsella tai nuorella on nepsyhaasteita.
Lapsen käytös kotona voi huolestuttaa vanhempia. Hän saattaa olla aina liikkeessä, uhmakas, toisinaan raivoava tai vetäytyvä. Jokainen lapsi voi ajoittain käyttäytyä haastavasti, mutta jos päivittäin takutaan tavallisten arkisten asioiden kanssa, on vanhempien voimat koitoksella.
Huolen tunne alkaa mahdollisesti olla läsnä jatkuvasti vaikuttaen koko perheen ilmapiiriin. Arjesta tulee jatkuvaa selviytymistä. Miten se huoli ja arjen kuormittavuus vaikuttavat vanhempien suhteisiin? Jos parisuhde on sellainen, joka toimii ja jossa on aikuisten keskinäistä lämpöä, iloa läheisyyttä, seksiä ja keskinäistä tukea ja ymmärtämystä, voi päällimmäisenä olla tunne siitä, että ”me kyllä selvitään”. Keskinäisen ajan puute voi voi rajoittaa kaikkea tuota, mutta parisuhteen mahdollisista ulottuvuuksista kiinni pitäminen voi pitää juuri sen tärkeimmän, keskinäisen viihtymisen, jonkinlaisen ilon kipinän elossa.
Läsnä oleva jatkuva huoli voi tuoda parisuhteeseen ärtymystä, katkeruutta ja kyynisyyttä. Toisen tai kummankin vanhemman kokemus yksinjäämisestä saattaa vahvistua. Molemmat tekevät mahdollisesti parhaansa, sen minkä osaavat ja jaksavat. Kun oma jaksaminen alkaa tuntua vaikealta, odotukset kohdistuvat puolisoon, joka kokee ehkä yhtä suurta voimattomuutta. Puoliso saattaa omaa selviämistään suojellakseen rajata omaa osallistumistaan tai tehdä juuri ne asiat, jotka omasta mielestään ovat merkityksellisiä ja jättää muut asiat huomiotta. Kehämäinen kärsimystä vahvistava vuorovaikutuksen kehä on valmis. Lapsi voi huonosti -> vanhempien voimat ehtyvät -> vanhemmat voivat huonosti -> ilmapiiri ja jaksaminen vaikeutuu -> lapsen ongelmat vahvistuvat -> vanhemmat voivat vielä huonommin. Miten tällaiseen epätoivottavaan kehään voisi vaikuttaa?
Oma lapsi on rakkaista rakkain olento, ja vanhemmat ovat yleensä hyvin sitoutuneita lastensa hyvinvointiin. Joskus lapsen arjen asiat täyttävät vanhempien koko ajatusmaailman, varsinkin silloin, kun lapsen kasvussa, kehityksessä tai hyvinvoinnissa on huolia. Moni vanhempi kokee, ettei hän voi olla riittävän tyytyväinen tai onnellinen, jos lapsella ei ole kaikki hyvin. On kuitenkin tärkeää kysyä itseltä ja kumppaniltaan, että voinko itse, tai voiko kumppani riittävän hyvin. Perheen aikuisten hyvinvointi on tärkeää, ja jokaisella on oikeus pyrkiä kohti omaan hyvinvointia ja jaksamista, vaikka lapsen elämässä esiintyisi haasteita. Parisuhteen hyvä, tai edes riittävän hyvä, hoitaminen on tärkeää perheen kaikkien jäsenten kannalta. Parhaimmillaan parisuhde on se, josta saa voimaa haasteisiin lasten ja koko perheen arjen pyörittämiseen. Kuitenkin parisuhteeseen käytetty aika ja energia on se, josta ensimmäisenä usein nipistetään. Parisuhde on myös sitä aikuisten keskinäistä kemiaa, joka on vain heidän kahdenkeskistä. Siihen voi kuulua iloa, huumoria, ystävyyttä ja seksiä. Siihen tulee kuulua ainakin hyväntahtoisuutta, keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta sekä kumppanuutta. Välillä parisuhteessa saatetaan riidellä tai väitellä. Sekin voi hyvään parisuhteeseen kuulua. Jos riitelyyn sisältyy pelkoa, alistetuksi tulemista tai pitkittynyttä hiljaa olemista, on syytä hakea pikaisesti apua. Myös silloin, kun ristiriidat, kommunikaatio-ongelmat ja pariskunnan keskinäiset vaikeat tunteet haastavat parisuhteen laatua, olisi tärkeää harkita pariterapiakäyntejä tilanteen parantamiseksi.
Miten voisi ennalta-ehkäistä aikuisten keskinäisiä haasteita ja pitää huolta parisuhteesta? Lapsiarki voi olla sitovaa, varsinkin jos käytössä ei ole luotettavia läheisiä, jotka voivat tarjota konkreettista apua lasten hoitoon. Pienetkin asiat voivat vahvistaa parisuhdetta. Jokapäiväiseen kanssakäymiseen kuuluvat rakastavat katseet, kosketukset, ystävälliset sanat vahvistavat suhdetta. Parisuhteen arkeen voi rakentaa tapoja ja rituaaleja, joista voi tehdä merkityksellisiä. Esimerkiksi säännöllisesti toistuvat hetket lasten nukkuman mentyä, voivat olla tapa löytää keskinäistä kohtaamista. Voisiko joskus vaikka ”pihistää” yhteisen hetken silloin, kun lapset ovat koulussa ja päivähoidossa? Tällaiset asiat saattavat tukea juuri tuon elämänvaiheen parisuhdetta, jos esimerkiksi kahdenkeskiset viikonloppulomat eivät vielä onnistu.
Kun lapsella on hankalaa käytöstä, pulmia koulussa, kaveripulmia tai muuta huonovointisuutta, korostuu parisuhteen laadun merkitys, vaikka hankala tilanne erityisesti voi haastaa sitä. Keskinäinen tukeminen ja ”vanhemmuustiiminä” toimiminen, antaa kokemuksen siitä, ettei ole yksin vaikean tilanteen kanssa. Toisinaan perheessä koetaan, että toinen vanhemmista osaa toista paremmin hoitaa asioita ja olla vaikeiden asioiden äärellä. Tällöin voi toiselle vanhemmalle kasautua asioita liikaa ja hän saattaa kokea olevansa yksi kaikkien vaikeuksien kanssa. Molemmilla voi olla oma tapansa kohdata lapsen vaikeuksia. Toiselle saattaa yleensäkin vaikeiden asioiden kohtaaminen ja käsitteleminen tuntua tuskaiselta. Avoin keskustelu usein auttaa ymmärtämään toista ja parantamaan yhteistyötä. Kokemus lapsen haasteellisesta tilanteesta saattaa vanhemmilla olla keskenään erilainen, ja myös reaktiot siihen. Toisen reaktion tulkinta ei yleensä vie eteenpäin. Jos huoli kuormittaa enemmän toista vanhempaa, voi toisen rennompi suhtautuminen tukea lapsen tilannetta, vaikka huolestuneemman tulkinta voi olla se, että toinen on välinpitämätön. Tällöin auttaa se, että kumpikin voi hyväksyä sen, että toisella on erilainen näkökulma, suhtautuminen ja myös tilanteeseen liittyvät tunteet.
Jos huoli valtaa mielen, on aktiivisesti hyvä rajoittaa sen vapaata jylläämistä. Tulevaisuus on aina tuntematon nykyhetkestä käsin. Todennäköistä on, että tulevaisuudessakin tapahtuu sekä hankalia ja ikäviä, että hyviä ja rakentavia asioita. Myös hetki tässä ja nyt on arvokas. Kun arjessa saa kokea hyvän hetken, yhdessä puolison tai perheen kanssa, tai yksin, niin se kannattaa ”alleviivata” ja kokea vahvasti. Tulevaisuutta varten kannattaa työstää positiivia odotuksia ja tuottaa myönteisiä tekoja. Parisuhteen hoitaminen on yksi tällainen merkityksellinen teko tai tekojen ja kokemusten sarja. Riittävän hyvän parisuhteen voi ajatella muodostavan jykevän alustan, vaikka lämpimän kallion, jonka päällä voi kokea hyviä, kasvuun ja kehitykseen kuuluvia asioita. Se antaa tukevuutta kohdata myös vaikeita kokemuksia. Parisuhde on myös suhde, jonka laatuun voi vaikuttaa. Keskinäisen luottamuksen ja myönteisten elementtejä voi vahvistaa. Se vaatii kohtaamisia ja kommunikaatiota. Jos huomataan, että perhe-elämä on ”läpsystä vaihtoa” arjen kiireen keskellä, tai omiin ruutuihin tuijottelua, voivat perheen aikuiset muuttaa perheen kannalta toimimattomia käytäntöjä. Myös niitä parisuhteen kannalta toimimattomia käytäntöjä.
Kun pariskunnan keskinäinen tuki ja kommunikointi toimii riittävästi, voidaan yhdessä miettiä lasten haasteita ja olla yhteistyössä myös koulun, lapsen pulmia hoitavan tahon ja muiden toimijoiden kanssa. Yhdessä löytyy myös näkökulmia siihen, mitä juuri meidän perheemme lapsi tai nuori tarvitsee.
Kirjoittaja: Marja Laakso, perhe- ja paripsykoterapeutti, toimintaterapeutti
Marja on pitkään työskennellyt perheiden ja eri-ikäisten asiakkaiden kanssa terveydenhoidossa, kasvatus- ja opetustoimessa, kuntoutusyksiköissä sekä itsenäisenä terapeuttina. Vanhemmuuden tukeminen ja lasten mielenterveyden, sekä kehityksen pulmat ovat hänelle tulleet monipuolisesti tutuiksi vuosien ja vuosikymmentenkin aikana. Hän on mm. perehtynyt laajasti neurokirjon haasteisiin, kuten autismikirjon sekä tarkkavaisuuden haasteisiin. Voit varata tapaamisajan Marjalle hänen profiilistaan.
Mielipalvelut toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa sekä etäyhteyksin ympäri Suomen. Klikkaa alta:
