Ihminen oireilee syömällä tai syömättömyydellä erilaisiin mielentiloihin. Ero, läheisen kuolema, stressi tai mikä tahansa henkilökohtaisen elämän kriisi vaikuttaa ruokahaluun. Toisille ei ruoka maistu kerta kaikkiaan ja toisille tulee suklaalevystä lohturuokaa, ja sitten menee karkkipussi. Tämä on ihan normaalia. Ihminen myös usein vannoo itselleen ähkyisän olotilan tuskassaan, ettei varmasti syö viikkoon! Tämäkin on normaalia. Varmastikin lähes kaikki myös vannovat lähtevänsä seuraavana päivänä lenkille sulattaakseen ihanan ateriansa pois päiväjärjestyksestä. Normaalia sekin. Aina ei ole siis heti kyse syömishäiriöistä.
Silloin, kun elämä pyörii ruoan ympärillä tai ruoka, syöminen tai oma kehonkuva (laihuus tai lihaksikkuus yleensä) ja/tai pakonomainen liikunta alkavat vallata ajatuksia. Syöminen on häiriintynyttä, kun nämä tekijät alkavat vaikuttaa arjen rutiineihin pakonomaisesti ja vievät tilaa muulta elämältä. Jos alkaa laskemaan ravintoaineita ja kaloreita, vaikka painoindeksi on ihan kohdillaan tai tulee pakonomainen tarve tiputtaa painoa, on aika tarkastella omaa käytöstä. Usein ensimmäisenä huolestuvat läheiset.
Miten syömiseen liittyvät error-tilat ilmentyvät?
Yleisimmät syömiseen liittyvät häiriöt ilmenevät paastoamisena ja pakonomaisena laihduttamisena, tai täydelliseen kroppaan pyrkimisenä. Kuvaan kuuluu usein myös vimmaisa liikunta.
Toinen tunnettu oire on oksentaminen, diureettien tai laksatiivien käyttäminen, eli tyhjentäytyminen. Pyritään kompensoimaan syötyä ruokaa saamalla se pihalle mahdollisimman tehokkaasti syömisen jälkeen (oli syöminen todellista ahmintaa tai ei).
Kolmas yleinen, ja varmasti yleisin, oire on pakonomainen ahmiminen. Kun ihminen ahmii yhdellä istumalla toistuvasti niin paljon, ettei normaali ihminen sitä määrää kertaistumalla söisi, syö, vaikka se sattuu ja ahmimista seuraa aivan hirvittävä syyllisyyden tunne, se on ongelmallista syömistä.
Kaikkia näitä erilaisia oireita yhdistää yksi yhteinen taustatekijä. Oireilevalla ihmisellä on psyykkisesti paha olla. Syömällä oireilu kroonistuessaan kertoo oikeastaan siitä, että asianomaisella on todella paha olla. Kokemus on subjektiivinen ja omakohtainen ja taustalla voi olla mitä moninaisimpia syitä, joihin syömisoireilla aletaan vastata.
Suurella osalla syömishäiriöoireilevia paino on normaali. Mielikuvat langanlaihoista tai ylilihavista ovat harhaanjohtavia. Siinä vaiheessa, kun paino alkaa nousta tai laskea rajusti, on kiire saada apua ihan jo siitäkin syystä, että syömättömyys, tyhjentäytyminen ja ahmiminen johtavat jopa hengenvaarallisiin tiloihin, jotka sitten saattavat johtaa ihan sairaalahoitoon.
Syömishäiriötesti / Syömishäiriöseula (SCOFF) - Kysely on tarkoitettu pääasiassa normaali- ja alipainoisille henkilöille.
Syömistapatesti / Syömistapakysely (BES) - Kyselyllä arvioidaan ahmimistaipumusta ja kysely on tarkoitettu ylipainoisille henkilöille.
Syömishäiriö on vinskalleen mennyttä syömistä, mutta sille ei ole yksiselitteistä syytä. Tämän vuoksi niin syömishäiriöiden kuin muidenkin mieleen liittyvien tilojen diagnostiikkaa on kritisoitu. Ne voitaisiin luokitella vaikkapa tutkimusta tai KELA-korvauksia varten erilaisiin luokkiin ja hoitaa ihmistä ihan vaan yksilönä lamauttavat ”diagnoosit” romukoppaan heittäen tai ainakin taustalle häivyttäen. Diagnoosin asettaminen voi olla mahdotonta myös siksi, että suurimmalla osalla oireilu on aaltoilevaa, muuttaa muotoaan ajan myötä tai erilaisia oireita on yhtä aikaa.
Kun puhutaan syömishäiriöistä Suomessa, ongelma on, että hoitoon pääsee vasta kun tilanne on todella henkeä uhkaava. Lasten ja nuorten osalta tilanne on hieman parempi, mutta aikuisen hoitoon pääsy on todella vaikeaa. Suuri osa ei saa lähetettä terapiaan ja vielä suurempi osa ei edes koe olevansa terapian tarpeessa. Olisi todella tärkeää, että apua saisi ajoissa. Ennen kuin tilanne on riistäytynyt käsistä. Toisaalta hoitojaksojen päätyttyä tai ennen uuden maksusitoumuksen alkua, oireileva voi jäädä todella yksin. Ollaan jo kapuamassa suosta ulos ja valoa näkyy pinnan läpi, mutta sitten jätetäänkin yksin toipumaan.
Jokaisen psyyke tarvitsee ihan oman, itselle räätälöidyn tavan terapiaa tai apua syömisen normalisointiin siten, että elämässä muut osa-alueet taas pääsevät oikeuksiinsa. Ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina ja ravitsemustieteilijänä näen, että tämä porukka, väliinputoajat, ovat kovastikin avun ja tuen tarpeessa. Olen myös kokenut, että tässä vaiheessa ratkaisukeskeisistä työkaluista on eniten hyötyä. Väliinputoaja on siis henkilö, joka ei saa varsinaista psykoterapiaa, koska voi muka liian hyvin, vaikka todellisuudessa olisi jo aika pahat fiilikset ja syöminen lähtee käsistä suuntaan tai toiseen. Tässä tilanteessa ollaan yleensä ennen kuin koko elämä on lähtenyt luisumaan huonoon suuntaan. Tai vaihtoehtoisesti isoimmat ongelmat on jo selätetty, mutta tukea tarvittaisiin yhä.
Jos sinulla on tilanne, jossa koet, että syöminen tuo jollain tavalla pulmia mielelle, mutta paino on vielä kohdillaan tai hitaasti hiippailee suuntaan tai toiseen tai että kaipaat vielä viimeiseen rutistukseen tsemppiä, voimme lähteä tutkimaan tilannetta voimavarojen ja tulevaisuuteen suuntaavan ratkaisukeskeisyyden kautta. Pääasia on kuitenkin ymmärtää, että meistä jokainen reagoi omalla tavallaan erilaisiin tilanteisiin ja ajatuksiin. Se on normaalia ja inhimillistä. Kun tilanne jää jumiin tai kiertämään kehää, voidaan tarvita apua kehästä ulos hyppäämiselle.
Seuraavassa osiossa kirjoitan lyhytterapeuttikoulutukseni lopputyöstä, jossa käytin syömishäiriöoireileville ratkaisukeskeisiä työkaluja ja kartoitin niiden toimivuutta viidellä asiakkaallani.
Haluatko keskustella syömishäiriöstä, tai jostakin muusta mielen pulmista? Meidän asiantuntijat ovat aina valmiita keskustelemaan ja auttamaan. Voit varata ajan tapaamiselle helposti ja nopeasti ajanvarauskalenteristamme.
Mielipalvelut toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa sekä etäyhteyksin ympäri Suomen. Klikkaa alta:
