Kirjoittaja: Sami Liikanen, Lyhytterapeutti, Pari- ja Perheterapeutti [Varaa aika Samille hänen kalenteristaan]
Me kaikki olemme kehittyneet elämän virrasta. Minä, niin kuin sinäkin, olemme vain ilmaantuneet tänne ja noin neljän-viiden vanhoina huomaamme olevamme täällä. Me emme saa valita vanhempiamme, aikaa tai paikkaa minne synnymme. Me yritämme kaikki parhaan kykymme mukaan pärjätä ja tulla toimeen tässä ajoittain varsin kummallisessa, kamalassa ja ihmeellisessä paikassa, jota kutsumme maailmaksi. Kukaan meistä ei etsi kärsimystä, kaikki etsivät onnea. Me kaikki haluamme elää hyvää ja merkityksellistä elämää. Onnistua ja saavuttaa asioita.
Itsensä kohtaaminen onnistumisten hetkillä ja silloin, kun asiat sujuvat, on varsin helppoa. Hankaluudet alkavat yleensä silloin, kun asiat eivät mene kuten toivoisimme tai kun koemme epäonnistuneemme. Kyky kohdata itsensä ja olla itsensä puolella varsinkin silloin, kun on vaikeaa, kertoo itsemyötätunnosta.
Itsemyötätunto tai laajemmin myötätunto ei ole vain yhtä asiaa. Myötätuntoa voi kuvata tunteeksi tai aikeeksi. Aikomus toimia myötätuntoisesti itseään kohtaan voisi esimerkiksi olla ajanvaraus hierojalle tai itsensä vieminen elokuviin tai lounaalle. Meissä on myös jotakin sellaista, jota voisi kutsua reaktiiviseksi myötätunnoksi. Jos esimerkiksi näemme lapsen olevan hukkumassa, on todennäköistä, että vaistomaisesti vedämme lapsen takaisin veden pinnalle. Teemme tämän ilman, että meidän tarvitsisi ensin empaattisesti kokea, miltä hukkuvasta lapsesta mahdollisesti tuntuu ja sitten vasta tietoisesti auttaa lasta.
Toisaalta itsemyötätuntoa voi lähestyä myös vertailun kautta. Kumman näistä valmentajista sinä valitsisit omalle lapsellesi?
Ensimmäinen valmentaja katsoo sinua taipumattomalla katseellaan ja sanelee: ”Minä vaadin virheettömyyttä ja kun virheitä sattuu, keskitymme niihin. Onnistuminen on edellytys ja siihen me täällä tähtäämme ankaruudella, millekään muulle ei ole tilaa. On pakko onnistua ja suoriutua täydellisesti jokaisena päivänä. Ei tekosyitä, ei armoa!”
Toinen valmentaja katsoo sinua ystävällisesti silmiin ja kertoo: ”Minun tyylini on kannustava, onnistumisiin keskittyvä ja otan myös huomioon lapsen muutkin elämän osa-alueet. Kun ei ole saanut esimerkiksi nukuttua kunnolla hetkeen, on aivan ymmärrettävää, että tämä treenikään ei suju parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä olisikin välillä hyvä antaa itsensä levätä ja kun vointi on parempi, voi taas keskittyä harjoitteluun huomattavasti paremmin.”
Yleisesti ottaen aika moni meistä valitsee kannustavan, ymmärtävän ja laajemman näkökulman omaavan valmentajan omalle lapselleen.
Kumman valmentajan sinä valitsisit itsellesi?
Monella meistä on tehdasasetuksena ankara, virheisiin keskittyvä ja kovin kapean katsontakannan omaava valmentaja. Monesti ajattelemme, että menestykseen ja asioiden saavuttamiseen tarvitaan ankaruutta, kontrollia ja itsensä piiskaamista huippusuoritukseen. Ainakin omat ajatukseni olivat pitkään edellä mainitun kaltaisia.
Oman kipunsa kohtaaminen vaatii ensisijaisesti rohkeutta, voimaa ja päättäväisyyttä. Voinko kohdata itseni epäonnistumisen jälkeen hyväksyvästi? Voinko kääntyä omaa kipuani kohtaan lämmöllä ja hyväksyä sen olevan inhimillistä ja sallittua?
Oman kivun, oli se sitten epämiellyttävä tunne tai kriittinen ajatus, myötätuntoisessa kohtaamisessa on kolme askelta. Niistä ensimmäinen on huomaaminen - huomaan, että tämä tuntuu pahalta. Tämä satuttaa. Toisena askeleena on kärsimyksen laajemman inhimillisen näkökulman tuominen tietoisuuteen: ”Tämähän on inhimillistä. On aivan ok tuntea näin.” Kolmantena on pyrkimys auttaa itseään silloin, kun on vaikeaa. Mikä minua auttaisi juuri nyt, entä pidemmällä aikavälillä?
Vaikka myötätunnon tie ei ole helpoin tie, sitä on antoisaa monilla tavoin kulkea. Itsemyötätunnon voi ottaa omaksi tähdekseen, jonka mukaan suunnistaa ja jota kohti voi kulkea, vaikka perille emme koskaan pääsisi. Matka voi tuoda kulkijalle merkitystä, toivoa ja aina välillä myös onnen pilkahduksia. Ja mikä parasta, itsemyötätunto on taito, jota voi harjoittaa kuten mitä tahansa muuta taitoa tai lihasryhmää.
Voisitko aloittaa sillä, että kokeilisit ottaa itseäsi kädestä kiinni? Lempeästi ja kannustavasti, kuten ottaisit hyvää ystävää, joka kävisi läpi hankalia kokemuksia.
Kirjoittaja: Sami Liikanen, Lyhytterapeutti, Pari- ja Perheterapeutti [Varaa aika Samille hänen kalenteristaan]
"Minulle on terapeuttina tärkeintä ovat myötätuntoinen kohtaaminen, avoimuus ja lempeys. Dialogisuudessa ei niinkään ole kysymys menetelmistä, vaan avoimen, hyväksyvän tilan luomisesta, missä asiakkaat voivat kokea tulevansa kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Sinulla on oman elämäsi ja elämäntilanteesi vahva asiantuntijuus, jota minä ammattilaisena voin auttaa sinua uudelleen löytämään ja nostamaan näkyviin. Käytän työssäni myös ratkaisu- sekä myötätuntokeskeisiä menetelmiä joustavasti asiakkaan tarpeen mukaisesti."
Mielipalvelut toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa sekä etäyhteyksin ympäri Suomen. Klikkaa alta:
Kurssin seitsemässä osassa käymme läpi sitä miten ja miksi masennus syntyy, miten se meissä ja meihin vaikuttaa, sekä, toki ennen kaikkea, miten voimme ennaltaehkäistä ja helpottaa masentunutta mieltä.