Varaa aika
Ei yhtään osumaa.
Kirjoittaja: Maarit Lehtinen, Psykologi ja Valtiotieteiden tohtori [Varaa aika Maaritille hänen kalenteristaan]
Nykyään ymmärretään ainakin teorian tasolla kehon ja mielen erottamaton ykseys. On jopa harhaanjohtavaa puhua kehosta ja mielestä erikseen – sehän viittaa siihen, että kyseessä olisi kaksi toisistaan irrallista asiaa. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan keho ja mieli muodostavat yhtenäisen systeemin. Tästä huolimatta kehon osuus ja sen mahdollisuudet jäävät yhä usein syrjään monissa terapeuttisissa hoidossa.
Annan muutaman esimerkin, jotka valaisevat keho-mielen erottamatonta ykseyttä. Monet ovat kokeneet, että keskustelun kautta, kun on päässyt jakamaan itselleen vaikeita ja ahdistavia asioita, muutos tuntuu myös kehossa: huojentumisena, rentoutumisena, keveytenä. Moni voi myös samaistua tilanteeseen, jossa on vaikkapa saunonut ja käynyt avannossa. Saunomisrituaalin aikana ei ole tarvinnut puhua kenellekään omista stressitekijöistään, mutta sen jälkeen mielihyvä ja rauha valtaavat mielen. Kehoon vaikuttaminen muuttaa suoraan myös psykologista kokemusta. Lisäksi tiedämme, että esimerkiksi ruokavaliomme vaikuttaa myös mielialaamme. Kehosta ja mielestä olisikin mielekästä puhua yhtenä kokonaisuutena, mutta rajallisen kielemme vuoksi minäkin puhun niistä nyt kahtena osana.
TRE® (Tension & Trauma Releasing Exercises) on lempeä, keholähtöinen tekniikka, joka tähtää syvän jännityksen ja stressin vapauttamiseen kehosta. Kun kokemamme stressi on pitkäkestoista, hyvin voimakasta tai keho ei saa mahdollisuuksia palautua siitä kunnolla, stressi voi ikään kuin jämähtää kehoon syvien kroonisten lihasjännitysten muodossa.
Keho pystyy purkamaan näitä jännityksiä, mutta usein emme osaa antaa sille siihen mahdollisuutta. TRE-menetelmässä aktivoidaan kehon oma luontainen tärinämekanismi, jonka kautta jännityksistä hellittäminen mahdollistuu. Usein olemme tottuneet pysäyttämään ja ehkä jopa säikähtämään omaa tärinäämme haastavissa tilanteissa, mutta todellisuudessa tärinä on kehon oma tärkeä ja turvallinen palautumismekanismi. Onneksi voimme aktivoida tämän mekanismin uudelleen yksinkertaisilla kehoa aktivoivilla harjoitteilla. Kun keho pääsee purkamaan syviä jännityksiä, voimme alkaa kokea enemmän keveyttä myös mielen tasolla.
Yhdysvaltalainen David Berceli on TRE-menetelmän kehittäjä. Hän on sosiaalityön tohtori sekä kansainvälinen traumatyön ja konfliktiratkaisun asiantuntija. Berceli kehitti TRE:n 2000-luvun taitteessa pyrkiessään auttamaan Lähi-idän ja Afrikan sodissa traumatisoituneita ihmisiä. Hän työskenteli monissa maissa ympäri maailmaa, ja häntä kiinnosti jaettu yhteinen ihmisyys kulttuuristen, kielellisten ja uskonnollisten erojen takana.
TRE-menetelmä alkoi muodostua Bercelin työskennellessä palestiinalaisalueilla. Hän halusi auttaa traumatisoituneita ihmisiä, mutta hänen oma arabian kielen taitonsa ei riittänyt keskusteluun pohjaavaan psykoterapeuttiseen työskentelyyn. Hän huomasi, kuinka tärinäprosessin kautta ihmiset saivat apua oloonsa, ja että ryhmässä tehty harjoitus vahvisti sosiaalista yhteyttä. TRE-menetelmä kehittyi edelleen, kun Berceli myöhemmin auttoi sodan uhreja Sudanissa. Berceli painotti TRE:ssä yhteissäätelyn merkitystä – turva koetaan yhteydessä toisiin. Berceli ei kuitenkaan luonut TRE:tä tyhjästä. Hän oli opiskellut bioenergetiikkaa, jonka perinteistä TRE:ssä käytetyt kehoa aktivoivat liikkeet saivat alkunsa. Lisäksi Berceli kouluttautui hierojaksi ymmärtääkseen syvällisesti kehon rakenteita, lihasten ja faskioiden toimintaa. Aatteellisesti Berceli on ammentanut vaikutteita monilta kehoterapioiden tutkijoilta.
Käytännössä TRE:tä voidaan toteuttaa monenlaisissa konteksteissa. Monet käyvät TRE-aloituskurssin ja tämän jälkeen jatkavat harjoitusta omatoimisesti stressinpurkukeinona. TRE:tä käytetään myös mm. liikuntasuorituksista palautumiseen, äänenkäytön avaamiseen ja osana fysioterapiaa.
Yleisellä tasolla TRE soveltuu hyvin rentoutumiseen, traumaattisista tilanteista palautumiseen, kehoyhteyden vahvistamiseen ja vapautumiseen niin kehon kuin mielen tasolla. Se soveltuu siis osaksi kuormituksesta palautumista ja psykologista työskentelyä.
Ihanteellisessa tilanteessa keho, tunteet ja ajattelu muodostavat eheän kokonaisuuden, jossa kaikki puolet tulevat kuulluiksi ja eri kokemusten tasot integroituvat tietoisuudessa. Valitettavasti monilla meistä on tässä haasteita. Osalle kehon viestien kuuntelu on hyvin vierasta – elämä on totuttu käsittelemään järjen avulla, ja kehon reaktioita ei ehkä edes huomata tai niille ei anneta arvoa. Jotkut taas kokevat paljon asioita kehollaan, mutta reaktioita on haastavaa yhdistää omaan elämäntarinaan ja omiin ajattelumalleihin ja asenteisiin. Toisille tunteiden kokeminen tuottaa vaikeuksia: niitä voi olla hankala nimetä tai niitä voi olla pelottavaa kokea.
Itse uskon, että TRE:n yhdistäminen muuhun psykologiseen työskentelyyn voi olla apuna näissä haasteissa. TRE:n tekeminen itsessään alkaa jo purkaa kehon jännityksiä ja tämä usein tuottaa keveyttä myös psyykkisellä tasolla. TRE tarjoaa paljon mahdollisuuksia työskennellä kaikilla eri tasoilla. Monelle tärinät nostavat pintaan erilaisia tunteita, muistoja ja reaktioita. Ne voivat tulla esiin hyvin primitiivisellä ja syvän kokemuksellisella tasolla – vastakohtana etäännytetylle järkeilylle. Tämä mahdollistaa syvällisen psykologisen työn suoraan kokemustasolla, kun esiin nousseita kokemuksia päästään samalla integroimaan osaksi omaa kokemusmaailmaa.
Vaikka TRE:tä voi hyvin tehdä yksinkin, etenkin jos sen vaikutukset ovat miellyttäviä ja helposti hallittavia, toisen ihmisen läsnäolo tuo harjoitukseen aivan uuden tason. Kuten Berceli on itsekin tuonut esiin, ihmisen tärkein säätely tapahtuu suhteessa toisiin ihmisiin. Toisen ihmisen läsnäolo tuottaa erityislaatuista turvaa ja luottamusta mennä syvemmälle kokemukseen.
Myös nähdyksi tuleminen on meille ensiarvoisen tärkeää. Valitettavasti monella meistä on ollut elämässä vaiheita, jolloin olemme jääneet olomme kanssa liian yksin kokemuksemme kanssa, emmekä ole ole tulleet riittävästi nähdyksi omana itsenämme. Tämän kokemuksen korjaamiseen tarvitsemme toisen ihmisen lempeää ja ymmärtävää katsetta. Myös kehollinen heittäytyminen ja huomion siirtyminen kehon reaktioihin toisen katsoessa voivat nostaa pintaan monenlaisia tunteita: ehkä häpeää, ehkä uudenlaista iloa. Niiden jakaminen kontaktissa on arvokasta.
Toisaalta TRE osana psykologista työskentelyä tarjoaa myös yhden lähestymistavan siirtyä pelkästä puheesta siihen, että keho otetaan mukaan prosessiin. Vaikeiden kokemusten jakaminen puhumalla on tietenkin äärimmäisen tärkeää, kunhan se ei tapahdu sen kustannuksella, että elävä ja kokeva keho jää syrjään älyllisten pohdintojen tieltä. Uskon, että näiden eri tasojen huomiointi on avain onnistuneeseen integraatioon.
Haluan myös tuoda esiin, että TRE ei toistaiseksi ole vahvaan tutkimusnäyttöön perustuva Käypä hoito -menetelmä. Siitä ei ole olemassa laajoja vertailuryhmällä kontrolloituja tutkimuksia, sellaisia, jotka vertautuisivat lääketutkimukseen vaadittavaan näyttöön. Tämä on tietysti heikkous, joka on hyvä ottaa huomioon. Emme tiedä varmuudella keitä kaikkia menetelmä voi auttaa, tai auttaako se enemmän kuin jokin muu hoito. Lisäksi menetelmän vaikutusmekanismeista ei ole varmaa tieteellistä näyttöä.
Samaan hengenvetoon haluan tuoda esiin, kuinka hyödylliseksi TRE on käytännössä koettu. Siitä on tehty yli 20 vuoden ajan, se on levinnyt yli 40:een maahan, ja sen harjoittajat ovat kuvanneet saaneensa apua lukuisiin vaivoihin, aina vaikeista traumaoireista alkaen. Ihmiset voivat oppia menetelmän ja hyötyä siitä kieli- ja kulttuurieroista riippumatta. Keho suorittaa lopulta tärinän itsenäisesti, kun ihmisen rentoutuu, eli se on meidän sisäinen yleisinhimillinen ominaisuutemme. Tai tarkemmin sanoen, koska myös monet muut nisäkkäät tärisevät stressitilanteiden jälkeen, kyseessä on vielä laajemmin yleiseläimellinen ilmiö.
Mutta miksi TRE:n tehoa ei ole tutkittu ja todettu tieteellisesti paremmin? Jonkin verran TRE-tutkimusta toki on olemassa, mutta esimerkiksi moniin lääketutkimuksiin verrattuna määrä on huomattavasti vähäisempää ja vaatimattomampaa. Uskoisin, että kyseessä on pitkälti taloudelliset haasteet. Lääkeyhtiöiden kannattaa panostaa huomattavat summat tutkimuksiinsa, koska patenttien kautta ne voivat lopulta tehdä suuretkin voitot. TRE:n kaltaista ihmiselle luontaista, kehollista menetelmää ei sen sijaan ole mahdollista patentoida – eikä tutkimukseenkaan siis löydy resursseja samalla tavalla.
Toivon, että tulevina vuosina TRE-tutkimus lisääntyy. On kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan näyttö tulevaisuudessa kehittyy.
Itse näen TRE:n arvon erityisesti siinä, että kyseessä on kehon oma palautumismekanismi. Vaikutus ei siis tule ulkoa päin, asiantuntijan käsittelyn passiivisena kohteena. Vaikka ohjaajan tuki onkin usein arvokasta prosessin kannalta, lähtökohtana on se, että keho parantaa itse itseään. TRE-harjoittelua voi hyvin jatkaa itsekseenkin, itselle sopivissa jaksoissa. TRE:ssä ei ole kyse mistään ihmeellisestä uudesta keksinnöstä tai huipputeknologiasta. Tärinä on meille – ja monille muille nisäkkäille – hyvin luonnollinen ja primitiivinen itsehoidon menetelmä. Se on helposti opittavissa ja sovellettavissa eikä se vaadi erityisiä taitoja tai kalliita laitteita.
On kiinnostavaa, että tärinä on oikeastaan paljon vanhempi eheytymisen keino kuin vaikkapa psykoterapia. Tärinä on ollut osana erilaisia yhteisöllisiä tansseja ja shamanistisia perinteitä jo tuhansia vuosia. Se on siis lajillemme paljon ominaisempi ilmiö, kuin mitä nykypäivänä voisi edes arvata. Valitettavasti olemme menettäneet paljon ymmärrystä tällaisista perinteistä samalla kun olemme alkaneet painottaa järkeä ensisijaisena elämäämme ohjaavana tekijänä.
TRE on myös hyvin turvallinen menetelmä. Se sopii lähtökohtaisesti eri-ikäisille ja erilaisille kehoille. On kuitenkin joitakin vasta-aiheita, jolloin harjoittamista ei suositella. Tällaisia ovat esimerkiksi epilepsia, sydänoireet ja leikkauksesta toipuminen. Turvallisuudesta raskauden aikana ei ole riittävästi tietoa. Kuten aiemmin todettua, TRE saattaa nostaa pintaan ja vahvistaa tunteita, eli sen tekemistä tulee harkita silloin, jos kokee, että omassa tunteiden säätelyssä on haasteita tai ohjaajalla ei ole kokemusta psyykkisten oireiden parissa työskentelystä. Lähtökohtaisesti TRE voi kuitenkin auttaa monia erilaisista psykologisista ongelmista kärsiviä. Tällöin on kuitenkin arvokasta, että ohjaaja on mukana auttamassa itsesäätelyn kehittymisessä ja harjoitusta tehdään vain oman voinnin sallimissa rajoissa.
Lähtökohtaisesti oman kehon reaktioita ei tarvitse pelätä. TRE auttaa luottamaan kehomme viisauteen ja antautumaan sen prosessien vietäväksi. Itse koen, että tämä kokemus voi auttaa laajemminkin antautumaan omille tunteille ja pysymään pehmeänä elämän haasteiden keskellä. Mikäli sinua kiinnostaisi lähteä tutkimaan TRE:tä osana terapiatyöskentelyä, voit varata ajan ensikäynnille ajanvarauskalenteristani!
Kirjoittaja: Maarit Lehtinen, Psykologi ja Valtiotieteiden tohtori [Varaa aika Maaritille hänen kalenteristaan]
"Minulla on laaja kokemus monenlaisten inhimillisten haasteiden kohtaamisesta: olen työskennellyt niin terveysasemalla, psykiatrisessa avo- ja sairaalahoidossa kuin koulupsykologina. Voit tulla pohtimaan kanssani esimerkiksi kriisejä, ihmissuhdeongelmia, itsekriittisyyttä, erityisherkkyyttä, mielialan haasteita tai yleisesti muutostarpeita elämässäsi. Kuuntelen sinua lempeällä, mutta analyyttisellä otteellani. Pyrin peilaamaan kuulemaani ja tarjoamaan sinulle uusia näkökulmia tilanteeseesi."
Mielipalvelut toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa sekä etäyhteyksin ympäri Suomen. Klikkaa alta:
Kurssin seitsemässä osassa käymme läpi sitä miten ja miksi masennus syntyy, miten se meissä ja meihin vaikuttaa, sekä, toki ennen kaikkea, miten voimme ennaltaehkäistä ja helpottaa masentunutta mieltä.
