”Kun on nähnyt yhden nepsy-lapsen, on nähnyt heistä yhden”. Tuttu lausahdus jo monille. Ja niin paikkansa pitävä. Ei ole ketään aivan samanlaista maailmassa. Tämä ihmisen ainutlaatuisuus pätee aivan kaikkiin muihinkin ihmisiin, kuin vain ”epätyypillisesti neurokirjolla oleviin”. Jokainen on omanlaisensa, ainutlaatuinen yksilö.
Yhdistääkö joku asia juuri neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhempia? Varmasti monikin asia, kuten vanhempia yleensäkin. Vanhempana sitä haluaa, että oma lapsi olisi onnellinen, tai jos se ei ole mahdollista, niin ainakin tyytyväinen… tai edes joskus onnellinen… tai joskus tyytyväinen. Kuitenkin arki on usein sitä, että ei haluta lähteä kouluun, halutaan syödä pelkkää spagettia, pakkasellakin päälle suostutaan laittamaan vain college-takki ja alle t-paita, kylään ei ainakaan lähdetä… ei varsinkaan, jos siellä on joku vieras ihminen tai useita ei-niin-tuttuja ihmisiä. Joillakin esimerkiksi kalan hajukin saa aikaan raivokohtauksen tai paloauton ääni vie huomion juuri, kun on päästy pöydän ääreen läksyjä tekemään.
Mikä saa lapsesi innostumaan? Onko hänellä kiinnostuksen kohteita, joista hän jakaa tietoa tai on valmis hankkimaan aina vain lisää tietoa? Tai jokin asia, jota hän on valmis lähes loputtomasti kuuntelemaan, katsomaan ja aistimaan? Entä onko sinulla? Mikä saa silmäsi loistamaan? Mikä saa sinut tuottamaan jotain, jonka haluat jakaa muiden kanssa? Vuorovaikutuksesta saa voimaa! Kun olet saanut jotain itsellesi, olet ehkä valmiimpi ja jaksavampi jakamaan lapsesi ja perheesi arkea.
Löytyykö ongelmiin ratkaisuja, hyviä kikkoja, joilla elämä helpottuu? Joskus löytyy, ja joskus ei ehkä löydykään, ainakaan heti. Joskus tehdään muutoksia, mutta mikään ei muutu. Ja toisinaan muutokseen havahtuu vasta ajan kuluessa. Miten päästä eteenpäin ja mistä löytyy voimavaroja oman tilanteen jaksamiseen, jos nopeita ratkaisuja ei ole?
Joissakin tilanteissa olisi ehkä tärkeää auttaa lasta ylittämään mukavuusrajoja, jotta hänkin oppisi ponnistelemaan. Taas toisinaan pitäisi välttää arjen kuormittavuutta. Aika paljon on pohdittavaa silloin, kun vanhemmuus tuntuu vaativan jo valmiiksi kovin paljon!
Tärkeä osa perheen arkea on aikuisten jaksaminen ja elämän ilo. Jos ilo on kateissa, niin hengähtäminen ja myönteisten voimavarojen tankkaaminen voi auttaa. Voidaan olla tässä ja nyt. Jaetaan tietoa ja kokemuksia, mutta myös viihdytään ja tehdään asioita, jotka innostavat.
Ryhmään voi osallistua oli lapsen tuen hankkimisen prosessi tai kuntoutuksen saaminen missä vaiheessa tahansa. Ei tarvitse odottaa diagnoosia lapselle tai kuntoutuksen alkamista. Toisaalta ryhmään voi osallistua, vaikka lapsi olisi jo kuntoutuksen piirissä. Kaikki ei välttämättä ohjaudu tutkimuksiin kyseisessä elämän vaiheessa tai ehkä myöhemminkään. Ryhmään voi tulla, jos on oma kokemus vaativasta vanhemmuudesta ja haluaa tulla mukaan.
”Kokonaiseen elämään” olisi hyvä mahtua muutakin, kuin jatkuvaa ponnistelua ja loputtomia vaatimuksia. Ehkä löydämme yhdessä rentoutta, iloa ja huumoriakin.
Aloitimme nyt syksyllä ryhmän nepsy-lasten vanhempia varten. Ryhmässä etsitään yhdessä voimavaroja ja positiivista virettä arkeen. Jaetaan ajatuksia ja etsitään toimivia käytäntöjä, kokeillaan jotain uutta. Välillä tutkitaan kokemuksia ja tunteita myös luovin keinoin. Eletään kokonaista elämää vaikka sitten haasteiden kanssa! Ryhmää ohjaavat Marja Laakso (pari- ja perhepsykoterapeutti, toimintaterapeutti) ja Heidi Tommila (toimintaterapeuttiopiskelija)
Ryhmään voit tarkemmin tutustua seuraavan linkin kautta: Voimavaroja vaativaan vanhemmuuteen - Ryhmä vanhemmille, joiden lapsella tai nuorella on nepsyhaasteita!
Voit ottaa yhteyttä ohjaajiin ryhmän sivulla sijaitsevalla yhteydenottolomakkeella ja kysyä tarkentavia kysymyksiä ryhmään liittyen! Ryhmä on alkanut maanantaina 4.9 Helsingin toimipisteellämme, ryhmään mahtuu vielä mukaan!
Mielipalvelut toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa sekä etäyhteyksin ympäri Suomen. Klikkaa alta:
