Mielipalvelut
Varaa aika
Varaa aika
Varaa aika

Kun rakkaus on koditon - Tukea surupolun kulkuun

4.8.2023
Kirjoittaja: Mielipalvelut

Kun rakkaus on koditon - Tukea surupolun kulkuun

Kirjoittaja: Merja Rosenholm, Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, psykofyysinen fysioterapeutti, työfysioterapeutti ja työnohjaaja

Äkillisesti puolisonsa menettänyt on pitkään surun silmässä. Läheisen puolison kuolema on sukellus syvään pimeään kuiluun. Pahoina hetkinä leski kokee olevansa yksin koko maailmassa ja ikävä puristaa rintaa, vaikka ympärillä olisi muuta perhettä ja ystäviä. Hänestä saattaa tuntui kuin osa hänestä itsestäänkin olisi kuollut. Suru on raskasta koska kaikki tunteet ovat niin pinnalla. Surun murtama ihminen on tavallaan auki ja silti käpertynyt itseensä. Suru ei välttämättä näy päällepäin ja siksi kommentti ” näytätpä reippaalta” saattaa tuntua surevasta jopa loukkaavalta.

Jokaisen surupolku on yksilöllinen, vaikka suruprosessissa onkin tiettyjä lainalaisuuksia. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, mihin kiveen kompastuu tai mitä seuraavan poukaman takana odottaa. Varmaa on kuitenkin se, että tunteet myllertävät pitkään. Ikävä, pettymys, häpeä, syyllisyys, toisaalta myös kiitollisuus yhteisestä rakkaudesta ja toiveikkuus. Teologi, kirjalija Martti Lindqvist (1945-2004) kuvasi omaa suruaan virraksi, joka kuljettaa tunteesta toiseen. Minä taas kuvaisin sitä kivisen pellon kyntämiseksi päivästä toiseen tietämättä, milloin tämän tulee valmiiksi vai tuleeko koskaan.

Surupolku ei ole mikään pikamatka, vaan se ottaa aikansa - Puolison menetys

Itse menetin aviomieheni äkillisesti lokakuussa 2022. Olen ymmärtänyt, että rakkaan menettämisen läpikäyminen ei ole mikään pikamatka. Puhutaan vuosista ei kuukausista. Tätä läheisten on joskus vaikea ymmärtää. He haluaisivat, että olisit taas ennallaan. ”Eikö tuo sureminen jo riitä”, tokaisi ystäväni puolen vuoden jälkeen. Surua ei voi kuitenkaan leikata sydämestä irti.

Mieheni kuoleman jälkeen eräs ystäväni kertoi, että olin lähettänyt hänelle kolme vuotta sitten Duodecimin artikkelin, jossa käsiteltiin mieheni sairastamaa idiopaattista keuhkofibroosin ennustetta. Olin hämmästynyt. En muistanut sitä ollenkaan. Olin täysin torjunut ajatuksen lähestyvästä kuolemasta. Siten ihminen suojelee itseään. Tiesimme molemmat, että yhteinen aikamme olisi rajallinen, mutta elimme niin kuin aina ennenkin. Siten mitään pahaa ei voisi tapahtua.

Heti kuoleman jälkeen on paljon tehtävää. Se toisaalta antaa jonkinlaisen rakenteen arkeen, mutta saattaa siirtää varsinaisen surutyön alkamista. Arkku on kuitenkin ostettava. Jos suinkin mahdollista, ota joku mukaan hautaustoimistoon. Varmasti lähipiiristä löytyy joku joka voi lähteä mukaasi. Toinen ihminen voi olla järjen ääni silloin kun sinun tunteesi myllertävät.

Itse jatkoin työtä enkä halunnut mieheni kuoleman jälkeen sairauslomaa. Minulla oli mahdollisuus tehdä osittain etätyötä ja olin osa-aikatyössä, joten työskentely oli mahdollista. Mielekäs ja mieluisa työ antoi tikapuut normaaliin elämään. Työssä pystyin toimimaan kuten ennenkin ja se vahvisti itsetuntoani. En ollut pelkkä säälittävä leski! Tietenkin työskentely riippuu paljon ammatista ja siitä kuinka pystyy nukkumaan. Surullinen ja uneton sydänkirurgi kuulostaa vaaralliselta.

Älä jää surun kanssa yksin

Hautajaisten jälkeen yksinäisyyden kokemus on viiltävä. Älä jää silloinkaan liian yksin. Soita ystäville, menkää syömään, elokuviin tai kirkkoon. Kutsu ystäviä kylään ja pyydä heitä tuomaan syömiset tullessaan. Sinulla ei tarvitse olla siistiä ja pullantuoksuista kotia. Etsi itsellesi terapeutti, jonka kanssa voit käydä menetystäsi lävitse. Sururyhmä on myös hyvä ja saat sieltä vertaistukea, mutta älä mene sinne liian aikaisessa vaiheessa.

Itse olin jo mieheni sairaalavaiheessa yhteydessä seurakuntani diakoniin ja sain sieltä valtavan hyvän avun akuutissa kriisissäni. Minulle jätettiin myös ovi auki mahdollista myöhempää tarvetta varten. Diakonin apu on maksutonta.

Ensimmäinen kesäloma oli vaikeampi kuin olisin odottanut. Me olimme molemmat kesäihmisiä. Vaikka mieheni kuolemasta oli kahdeksan kuukautta, en pystynyt syömään puutarhassamme tai istumaan ilta-auringossa meidän paikassamme.

Surun vaikutus uneen

Suru vie unen. Aluksi on hyvin tavallista, että nukahtaminen on vaikeaa ja heräilet tunnin välein. Ja aamuisin on turha kuvitella nukkuvansa edes sunnuntaisin pitkään. Unettomuus on otettava vakavasti ja tehtävä kaikki mahdollinen hyvän unen tavoittelemiseksi. Uni puhdistaa aivoja. Suruprosessissa ollaan muutenkin jo koko ajan taistele ja pakene tilassa. Elimistö ei kestä sellaista liian kauan sairastumatta. Onkin todettu, että leskien kuolleisuus on kohonnut. Kaikkein suuri riski kuolla vuoden sisällä puolison menehtymisestä on 65-69-vuotiailla miehillä. Riski on peräti 70 prosenttia korkeampi kuin puolisonsa kanssa yhä elävillä.

Normaali toistuva päivärytmi auttaa myös nukahtamiseen. Ilta kannattaa rauhoittaa, juoda yrttiteetä ja syödä jotakin. Lukea kirjaa tai kuunnella musiikkia. Alkoholi kannattaa jättää kokonaan pois, koska jo yksikin olut häiritsee unta.  Kokeile erilaisia rentoutustekniikoita ja meditatiivista musiikkia. Keskittyminen hengitykseen nukahtaessa on yksinkertainen ja tehokas menetelmän. Mikäli uni ei omin konstein parane, niin kokeile Melatoniinia, se on turvallinen ja tehokas eikä aiheuta minkäänlaista riippuvuutta. Pyydä lääkäriltä resepti pitkävaikutteiseen Melatoniiniin.

Ruokahalusi ei ole välttämättä ennallaan. Meillä mieheni oli hyvä kokki ja sain nauttia hänen tekemästään herkullisesta kotiruuasta. Hänen kuolemansa jälkeen en ole pystynyt tekemään ruokaa. Ensimmäiset kuukaudet elin kaupan eineksillä. Työpäivinä sentään sain kunnon ruokaa ja  sain nauttia siitä myös mukavassa seurassa. Muista, että ystävät haluavat olla avuksi, mutta he eivät tiedä miten. Sinun pitää kertoa, mitä haluat. Minä laitoin ystäville viestin, että tuokaa minulle keittoa. Sainkin mitä herkullisimpia keittoja, joita sitten pakastin pieniin annoksiin.

Suruprosessiin kuuluu myös vihan tunteet. Itselläni se on ilmennyt siten, että en kestä huonoa palvelua kaupassa, terveyskeskuksessa, pankissa tai virastoissa. Asiakaspalvelijat ovat saaneet kuulla minulta suoraa palautetta. Suru voi nostaa myös pintaan vanhat, pinnan alle painetut ongelmat.

Kohti tunnetta, älä pakoile sitä

Valokuvien katselu ja kirjeiden ja päiväkirjojen lukeminen on terapeuttista. Jotkut välttelevät ja pelkäävät siitä nousevaa ikävää. On kutenkin niin, että mitä enemmän juokset jotakin tunnetta pakoon, sitä varmemmin se pysyy kannoillasi. Jos pysähdyt ja käännyt pelkäämääsi tunnetta kohti, se pienenee. Itseäni on auttanut paljon pieni ”lohtulaatikko”. Siihen olen kerännyt tärkeimmät kuvat miehestäni ja joitakin pieniä meille tärkeitä runoja, rukouksia ja esineitä. Aina kun oikein kova suru iskee, otan laatikon esille ja luen siltä jotakin ääneen. Se rauhoittaa. Laatikossa on myös papin kuolinvuoteella lukema värssy:

”Kantakoot pyhät enkeli sinua autuaitten joukkoon. Olkoon osanasi ikuinen rauha ja valo.”

Surun silmässä on tavallista ajatella, että olisi ollut helpompaa kuolla itsekin. Kuoleman kaipuu voi kestää pitkäänkin eikä sitä kannata säikähtää. Kuitenkin, jos suru jumiutuu syväksi masennuksesi ja itsemurha käy mielessä usein, on syytä hakeutua terapeutille välittömästi. Voita tehdä terapeuttisi kanssa  kriisisuunnitelman. Hyvin harjoiteltu kriisisuunnitelma toimii ennaltaehkäisevästi impulsiivista käyttäytymistä vastaa.

Mitä sinä toivot elämältäsi jatkossa? Ymmärrän, että se on aivan liian iso kysymys surun alkuvaiheessa. Se on kuitenkin kysymys, joka tuo toivon tullessaan. Kysymyksen voi pilkkoa pienemmäksi. Mitä olisi tänään sinun lohturuokasi? Mitä haluaisit tehdä ensi viikonloppuna? Entä seuraavalla lomalla?

Autan sinua, kuuntelen sinua ja ymmärrän sinua surupolkusi taipaleella

Autan sinua mielelläni vertaisena ja terapeuttina oman surupolkusi taipaleella. Tiedän, että on tärkeätä kuunnella ja ymmärtää jokaisen yksilöllinen surun kokemus ja etsiä yhdessä elämästäsi pieniä valon pilkahduksia. Ota minuun yhteyttä sähköpostitse ([email protected]) ja/tai varaa tapaamisaika vastaanotolleni alla olevasta kalenteristani.

Kirjoittaja: Merja Rosenholm, Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, psykofyysinen fysioterapeutti, työfysioterapeutti ja työnohjaaja


Varaa aika

Tyhjennä valinnat

Lue lisää aiheesta

calendar-fullcrossmenu