Kirjoittaja: Annu Nevala, psykologi, lyhytterapeutti
Monet meistä toivovat, että voisivat päästä eroon jostain hankalasta tunteesta kokonaan. Mielellään myös välttelemme ja torjumme ikäviä tunteitamme, mikä on hyvin ymmärrettävää. Kukapa haluaisi tuntea tuskallisia tunteita. Koska emme pysty hallitsemaan tunteitamme, pakenemme niitä herkästi johonkin nopeaa mielihyvää tuovaan asiaan, kuten päihteisiin, ruokaan, liikuntaan tai seksiin. Tunteitaan voi kuitenkin oppia säätelemään niin, ettei niitä tarvitse enää vältellä tai hakea pikaista lohtua muualta, vaan niiden voi antaa virrata vapaammin.
Monet ihmiset ovat jo lapsesta lähtien herkempiä tunteiden reaktioille kuin toiset. Samassa tilanteessa toinen lapsi saattaa ohittaa tilanteen olankohautuksella, kun toinen raivostuu rajusti. Tai toinen lapsi ei koe jossain tilanteessa mitään erityistä, kun taas toinen jää potemaan syyllisyyttä ja häpeää pitkäksi aikaa. Aikuisena saatat tunnistaa, että tunteesi viriävät nopeasti voimakkaaksi ja niistä on vaikea irrottautua. Saatat jäädä miettimään sanomisiasi ja tekemisiäsi koko päiväksi tai sinun on vaikea rauhoittua vihaisuudestasi. Tunneherkälle ihmiselle on tyypillistä, että tunteet viriävät herkästi eli pienetkin asiat aiheuttavat voimakkaan tunnereaktion. Tunneherkkä ihminen voi kokea tunnereaktioita jopa useiden päivien ajan, sillä tunteiden laantuminen on hidasta.
Tunneherkkyys ei välttämättä aiheuta minkäänlaisia ongelmia, vaan voimakkaiden tunnereaktioiden kanssa voi elää varsin tyydyttävää elämää. Ongelmia aiheutuu silloin, jos alkaa pelätä voimakkaita tunteitaan ja pyrkii kontrolloimaan niitä. Tunteiden näyttäminen voi tuntua häpeälliseltä. Herkän ihmisen selviytymiskeinoksi voi muodostua tunteidensa tukahduttaminen tai tunteita nostattavien ajatusten välttely. Toisilla esimerkiksi surun tai pelon peittely nostaa esiin vihaista ja aggressiivista käytöstä. Vähitellen kaikenlainen tunteiden peittely saattaa rajoittaa elämää ja ihmissuhteita.
Herkkyyden lisäksi tunteiden voimakkuuteen vaikuttaa vahvasti myös reaktiivisuus eli se, miten vahvasti ja nopeasti reagoimme eri asioihin. Reaktiivisuus, kuten tunneherkkyys pohjautuvat temperamenttiin, mikä on synnynnäinen ominaisuutemme ja se näkyy jo varhaislapsuudessa. Toiset vauvat heräävät uniltaan voimakkaasti itkien, kun taas toiset heräävät tyytyväisinä ja hymyillen. Toinen lapsi saattaa lopettaa leikkinsä ilman ongelmia, kun taas toinen hermostuu ja rauhoittuu kiukkupurkauksestaan vasta nukahdettuaan itkuunsa. Ihmiset, joille herkemmin kehittyy tunteiden säätelyvaikeuksia, ovat tavallisesti olleet vahvasti reagoivia ja hitaasti rauhoittuvia jo lapsina.
Synnynnäisten ominaisuuksien lisäksi ympäristömme vaikuttaa vahvasti siihen, miten taitavasti opimme säätelemään tunteitamme. Se, hyväksyttiinkö tunteiden voimakas ilmaisu esimerkiksi kotona, päivähoidossa ja koulussa, vaikuttaa oleellisesti siihen, miten suhtaudumme omiin tunteisiimme aikuisena. Valitettavan tavallista kulttuurissamme on vältellä ikäviä tunteita, mikä voi näkyä esimerkiksi siten, että lasta kielletään kiukuttelemasta tai käsketään lopettamaan itkeminen. Tällöin lapsen tunnekokemukset mitätöidään ja lapsi kokee omat tunteensa väärinä tai huonoina. Sen seurauksena lapsi alkaa hävetä ja piilotella tunteitaan, minkä vuoksi kehittyy erilaisia selviytymiskeinoja tunteiden peittelemiseksi. Lapsuudessa koettu tunteiden vähättely tai sivuuttaminen ovat monesti osasyynä hankalien tunnesäätelyvaikeuksien taustalla. Tunnesäätelyn haasteet voivat aiheuttaa voimakasta tunnetilojen vaihtelua ja mielialan ailahtelevuutta, mikä vie hyvin paljon energiaa ja heikentää hyvinvointia.
Tunteitaan voi oppia säätelemään taitavasti, vaikka olisi suuriakin haasteita tunteiden voimakkuuden ja välttelyn suhteen. Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan kykyä hillitä voimakkaaseen tunteeseen liittyvää haitallista käyttäytymistä sekä kykyä rauhoittaa itseään. Tunnesäätelytaidot kuvaavat myös sitä, miten hyvin ihminen pystyy kokoamaan itsensä mielialasta riippumatta ja jatkamaan sitä, mitä on oleellista tehdä. Näin ollen ihminen pystyy suuntaamaan huomionsa johonkin muuhunkin kuin tunteeseensa.
Tunnesäätelytaidot liittyvät kolmeen ydintaitoon: hyväksyntään, huomion muualle suuntaamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Hyväksymisellä tarkoitetaan sitä, että pystyy kohtaamaan kokemuksensa, tunteensa ja ongelmansa sellaisina kuin ne ovat vääristelemättä, suurentelematta tai mitätöimättä niitä. Hyväksynnän kannalta hyödyllistä on kyky surra ja päästää irti kokemuksistaan, sekä pyytää ja vastaanottaa tukea. Huomion muualle suuntaamisen taitoja on monenlaisia, mutta oleellista on pystyä ottamaan etäisyyttä asiaan. Lisäksi on hyvä oppia tarkastelemaan ongelmiaan siitä näkökulmasta, että mitä voi tehdä asioiden ja olosuhteiden muuttumiseksi paremmaksi. Yksi hyvä keino on pohtia elämänarvojaan ja arvioida elääkö elämäänsä arvojensa mukaisesti.
Dialektinen käyttäytymisterapia eli DKT on tunnesäätelyvaikeuksista kärsivien auttamiseen kehitetty menetelmä. DKT:ssa tunnesäätelytaitojen harjoitteluun kuuluu muun muassa läsnäolotaitojen vahvistamista sekä omien ajatusten ja tunteiden tunnistamista. Ajatusten, tunteiden ja toiminnan yhteyden ymmärtäminen on oleellista. Kun läsnäolotaitoja saa vahvemmaksi, pystyy voimakkaan tunnereaktion noustessa vaikuttamaan paremmin omaan toimintaansa ja sitä kautta säätelemään tunnettaan.
Mikäli koet olevasi turhan voimakkaasti tunteidesi vietävänä, on tunteiden säätelytaitoja mahdollista vahvistaa asiantuntijan vastaanotolla.
Annu Nevala, kirjoittaja on psykologi, joka on käynyt Dialektisen käyttäytymisterapian menetelmäkoulutuksen ja on auttanut työssään lukuisia tunnesäätelyvaikeuksista oireilevia asiakkaita.
Lähde:
Minna Sadeniemi, Miikka Häkkinen, Maaria Koivisto, Teemu Ryhänen, Anna-Liisa Tokkinen. Viisas mieli, Opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville, 2019, Duodecim.
Mielipalvelut toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa sekä etäyhteyksin ympäri Suomen. Klikkaa alta:
