Kirjoittaja: Taina Repo, perheterapeutti (KELA)
Varsinkin nuoren kohdalla vanhempien kanssa yksityisyyden tarve ja kehitykseen kuuluvat yksityisyyden rajat ovat tärkeitä. Keskustelut siitä, mitä nuori kokee tarvitsevansa vanhemmiltaan ja mitä ei koe tarvitsevansa sekä taas vanhempien kokemus siitä, mitä vanhempi kokee, että nuori tarvitsee vanhemmalta, vaikkei nuori haluaisikaan, ja mitä vanhempi ei koe voivansa antaa, vaikka nuori haluaisi voivat avata murrosiän kehitysvaiheen perhesuhteisiin tuomia solmuja.
Nuoruusiässä nuori hakee erillisyyttä vanhemmista ja kaveripiirin merkitys korostuu. Nuoren ja vanhemman yhteyden löytäminen tämän terveen erillistymiskehityksen aikana on välillä haastavaa ja kuitenkin monin tavoin erittäin tarpeellista. Vanhempi, vanhemmat tai suvun jäsenet ovat nuorelle parhaimmassa tapauksessa nuoruusiän irtiottojen keskellä vakaita turvasatamia, joiden luokse voi tarpeen tullen palata latautumaan ja hakemaan tukea. Vanhemman on hyvä olla kärryillä, missä nuori menee ja tätä huoltoa voi joskus olla helpompi tehdä perheterapiakäynneillä kuin keskustella kotona, varsinkin jos nuoren ja vanhemman väliset suhteet ovat tässä vaiheessa räjähdysherkät.
Oppimista tapahtuu moneen suuntaan. Nuori ei ole pelkästään se, joka saa elämän oppeja vanhemmalta, vaan myös vanhempi tai vanhemmat ovat suuren mahdollisuuden äärellä oppia nuoreltaan. Nuori voi opettaa aikuisia löytämään intohimoa ja elämän paloa, energisoitumista ja tunteiden virtausta. Nuoruusikä on vaihe, jossa tapahtuu paljon oppimista ja muovautumista, minkä vuoksi sen antamiin mahdollisuuksiin on hyvä pysähtyä. Monesti oppiminen ei tule silotellussa muodossa, vaan kriisien, riitojen ja yhteenottojen keskellä, minkä vuoksi sitä ei usein siinä myllerryksessä miellä oppimiseksi. Sitä se kuitenkin kaikessa elämän moninaisuudessaan ja ristiriitaisuudessaan on.
Arjen ristiriitatilanteissa voi unohtua hyvän huomaaminen ja onnistumisten sanottaminen, jolloin perheen ulkopuolisen luotettavan keskustelukumppanin kanssa voi löytää tapoja suunnata yhdessä olemista kannustavaan ja voimavaroja vahvistavaan suuntaan. Perheterapiassa voi syntyä tervettä erillisyyttä, aitoa yhteyttä, kun erilaiset näkökulmat ja tunteet saavat tilaa tulla ilmaistuiksi.
Nuoren perheterapia voi olla rakenteeltaan nuori ja vanhempi –käyntejä erillisesti vanhempien kanssa. Tällöin hän saa käydä keskusteluja juuri niistä teemoista, jotka hänelle ovat tärkeitä juuri tämän vanhemman kanssa vanhempien keskinäisen suhteen ottamatta tilaa terapiakäynnillä. Tällainen rakenne on toimiva erityisesti avioerotilanteessa tai vanhempien suhteen kriisivaiheessa.
Perheterapia kouluikäisen tai sitä nuoremman lapsen kanssa etenee lapsen ehdoilla. Lapsi kasvaa perheen systeemissä, joten hän tietää ja vaistoaa paljon enemmän kuin vanhempi tai vanhemmat tietävät. Monesti ajatellaan, että lasta suojelee se, ettei puhuta. Mikäli perheeseen on syntynyt salailun tai valehtelun kulttuuri lapsen suojelun tarkoituksessa, lapsi vaistoaa sen, että jokin ei ole totta ja kokee syvää yksinäisyyttä ja turvattomuutta.
Totuus lapsen ikätasoon nähden sopivassa muodossa vapauttaa lapsen ja luo turvallisuutta. Kaikkea ei tarvitse lapsen tietää, mutta tärkeintä on luoda turvallinen ilmapiiri siten, että lapsi voi tuntea, että hänelle ollaan tosia. Lapselle tulee tilaa kysyä, mitä hän miettii ja mikä hänen mieltään askarruttaa. Kysymysten kuuntelu ja vastaaminen ovat tärkeitä. Joskus vanhempi voi katsoa parhaaksi vastata, että nyt ei vielä voi vastata siihen mitä lapsi kysyy, vaan kertoo tästä asiasta, kun lapsi on vanhempi. Sekin on vastaus ja lapsi voi rauhoittua, kun on uskaltanut kysyä ja kertoa mikä mieltää painaa.
Perheterapia lapsen kanssa on lapsen kokemuksen kuuntelua lapsen ilmaisun, leikin piirtämisen tai askartelun keinoin. Muutama perheterapiakäynti voi vahvistaa perheen omia keinoja tukea lasta jossakin kuormittavassa elämäntilanteessa, antaa lupaa ilmaista ja puhua asioista, joista ei aiemmin osattu puhua yhdessä. Surun kohdatessa tai muussa vaikeassa elämäntilanteessa perheterapian keinoin voidaan tukea perheen omia voimavaroja. Pienten lasten kanssa työskennellään pitkälti luovin, ei-sanallisin keinoin. Tavoitteena on turvallisuuden tunteen palauttaminen ja vahvistaminen lapsen kokemuksessa.
Nuoren hakiessa Kelan kuntouttavaa yksilöpsykoterapiaa voidaan rinnalle hakea vanhempainohjausta, tällöin lääkärin B-lausunnossa ja Kelan psykoterapiahakemuksessa tulee erikseen hakea vanhempainohjauskäyntejä. Kela-korvattava perheterapeutti voi toimia Kelan kuntoutuspsykoterapioissa vanhempainohjauskäyntejä tarjoavana perheterapeuttina.
Vanhempainohjauskäynneille voi vanhempi tulla yhdessä yksilöterapiaa käyvän nuoren kanssa, jolloin nuori saa yhdessä vanhemman/vanhempien kanssa nostaa esiin tärkeitä teemoja ja vanhempi myös tuoda esiin niitä asioita, joista kokee tärkeäksi puhua. Näin yhteistyö perheen kesken voi juurruttaa yksilöpsykoterapiassa opittuja asioita perheen arkeen ja saada muutoksia perheen vuorovaikutukseen ja toimintatapoihin.
Vanhempainohjaus voi luoda turvallisen tilan, jossa nuori voin tulla kuulluksi vanhempien taholta arkielämää syvemmällä tavalla. Vanhempainohjaaja toimii suhteita vakauttavana siltana nuoren ja vanhempien välillä auttaen osallistujia säätelemään vuorovaikutuksessa syntyviä tunteita. Vanhemmat voivat myös nostaa omia huolenaiheitaan esiin. Yhteisesti voidaan sopia tavoista viestiä näitä teemoja nuoren yksilöterapeutille ja muutoinkin siitä, miten yhteistyö toteutuu nuorelle parhaalla tavalla yksilöterapian ja vanhempain ohjauksen välillä.
Vanhempainohjaus voi sisältää perheen tarpeen mukaan sekä vanhemman/vanhempien omia ohjauskäyntejä että yhteiskäyntejä nuoren ja vanhemman/vanhempien kanssa.
Perheterapiaprosessiin voidaan yhdistää traumatyöskentelyyn kehitetyn menetelmän, EMDR-terapian, elementtejä. Vanhemmat voivat olla tukemassa lastaan tai nuortaan, joka voi perheterapiaprosessin sisällä saada traumaattiseen kokemuksen aiheuttamiin oireisiin EMDR-terapiaa. EMDR-terapiasta voit lukea lisää tästä artikkelista.
Perheterapiavastaanotolle voi hakeutua sillä perheen, suvun tai läheisten verkoston kokoonpanolla kuin kyseiselle yhteisölle sopii keskustelemaan niistä asioista, joista sen mielestä on tarpeen keskustella. Muutama yhteinen keskustelu voi avata näkökulmia, tuoda esiin vahvuuksia ja voimavaroja sekä käynnistää perheen, suvun tai verkoston piirissä arjessa uudenlaista vuorovaikutusta ja yhdessä olemisen tapoja. Jokainen saa määritellä sen, miten paljon ja millä tavoin yhteisessä työskentelyssä ilmaisee itseään.
Perheterapiaa voi hakea myös Kelan kuntoutusterapiana, johon voi päästä hakemalla psykiatrilta B-lausunnon, jossa hän suosittelee perheterapiaa kuntoutuspsykoterapiana. Perheterapiassa on pääsääntöisesti mukana useampi perheenjäsen, kokoonpanosta perheterapiakäynneillä voi perhe sopia tarpeidensa mukaan. Perheterapiassa voi olla joitakin yksilökäyntejä sovitusti pääpainon ollessa perheen yhteisillä käynneillä.
Vanhempainohjausta osana alle 26-vuotiaan nuoren Kelan kuntoutusterapiaa voi hakea Kelalta samalla, kun hakee nuorelle Kelan kuntoutusterapiaa. Tällöin psykiatrin B-lausunnossa pitää olla perustelu vanhempainohjauksen tarpeellisuudesta ja Kelan kuntoutuspsykoterapia -hakemuksessa rastittaa kohta Haen nuoren kuntoutuspsykoterapiaan liittyviä vanhempainohjauskäyntejä. Vanhempainohjaus voi pitää sisällään vanhemman/vanhempien omia käyntejä ja yhteiskäyntejä nuoren kanssa.
Kelan kuntoutuksena maksettava enimmäiskorvaus on
- perheterapia/tunti 63,91 €
- perheterapia/1,5 tuntia 95,87 €
- vanhempien ohjauskäynti yksilöterapiaan liittyen 57,60 €
- vanhempien ohjauskäynti ryhmäterapiaan liittyen 42,05 €
Nämä summat vähennetään Mielipalvelun käyntien hinnoista.
Kirjoittaja: Taina Repo, perheterapeutti (KELA)
Mielipalvelut toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa sekä etäyhteyksin ympäri Suomen. Klikkaa alta:
